Valokuvatorstaissa on inspiraationa tänään runonen:

*muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,

ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira

 Caj Westerbergin runo kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)*

Muistot: kauniit ja lämpimät, kovat ja ankarat, ilo ja tuska, rakkaus ja hylkääminen - kaikki ne sisälläni, minussa, siinä mikä olen nyt.  En elä muistoissa, en niiden kautta itseäni peilaa - elän tässä ja nyt, kohti tulevaisuutta, mukanani muistot, itseni kuva.

Käy katsomassa muiden mietteet klikkaamalla...