Nyt se sitten alkaa, viimeinen viikko, kun Remupentu asustelee meillä - lauantaina tulee hakija ja pentu pääsee tutustumaan uuteen perheeseensä.  Meillä jo alkaa surutyö - kyllä tästä ainokaisesta luopuminen on aina vaikeampaa kuin kokonaisesta laumasta.  Pojilla vähän siivoutin sotkuja viikonloppuna: ihan vaan siksi, että pennun lähdöstä löytyy hyviäkin puolia...

Aamulenkkini katkesi tänään lyhyeen.  Koiran vapaudella on hintansa ja toivottavasti selvisimme maksusta säikähdyksellä tänä aamuna.  Kävi nimittäin niin, että Tipsu juoksi pellolta suoraan auton eteen:/ 

Onneksi osui vain etukulmaan eikä autolla ollut kova vauhti, mutta kyllä se säikäytti.  Tipsu kiljahti ja lähti laukkaamaan kovaa kyytiä kotia kohti.  Minä tietysti käännyin takaisin nähdäkseni, että koira pääsee tuon parin kilometrin matkan kotiin eikä jää matkalle.  Nyt se viihtyy sisällä.  Mitään paikkaa se ei arista eikä ole päällepäin näkyviä vammoja, joten toivottavasti selvisimme säikähdyksellä.

Tässä äsken otettu kuva - ulos ei ole Tipsu nyt halunnut, muuta kuin pikaisesti kävi asioillaan. Meni kuitenkin kauas pellolle, etten sitten mennyt perään tarkistamaan tulosta, siitähän voisi nähdä, jos on sisäisiä vammoja... Remu rahtaa kaikkea keskelle olohuonetta, nyt siinä on vaan Isännyyden paita ja joku remmi, usein sukkia, tumppuja sun muuta:)
Picture%20025.jpg
Maton hapsujakin on mukava maistella...
Picture%20006.jpg
Remun korvat on vielä lurpallaan, mutta eilen oli toinen pystyssä aina välillä - eiköhän siitäkin pystykorva vielä kehkeydy:)