Kävin keräämässä litran vadelmia purkkiin ja varmaan toisen mokoman suuhuni.  Mietiskelin siinä samalla, että onkohan minulla arvot kohdallaan vai ihan pielessä...

Kuuntelen äitini katkeraa vuodatusta omasta elämästään; niin monenlaista ikävää on tapahtunut.  Raskashan se on ollut leskenä kolmen pienen lapsen kanssa, mutta olen silti kuullut positiivisiakin tarinoita vanhuksilta, joilla on ollut kova elämä.

Huomaan, että äitini perustelee kaiken tekemisensä sillä, että pitää tehdä.  Koskaan hän ei halua lähteä marjaan tai kalaan tai perkaamaan puutarhaa - ei siksi, että se olisi mukavaa vaan siksi että pitää.

Minusta tuntuu, että olen vähän allerginen pitämiselle, haluan tehdä sitä mitä haluan tehdä, sitä mistä nautin ja iloitsen.  Olenko siis nautinnonhaluinen narsisti?

Tämä vuosi on hyvä vadelmavuosi, oksat notkuvat marjojen painosta.  Muistanko sen vielä vanhana - oli hyvä sato ja joka päivä piti kerätä marjoja?  Vai muistanko siitä mitään?

Oikeasti kyllä kerään niitä, mutta vain juuri sen verran kuin huvittaa - en juurikaan siksi, että pitää.  En aseta tavoitetta kerätä joka marjaa talteen tai tiettyä litramäärää talvisäilöön - kunhan keräilen lystikseni ja fiilistelen Muumimammaisella ololla:)  Eilenkin olisi ollut kypsiä, mutta olin kamalan väsynyt enkä viitsinyt kerätä marjan marjaa - tuumasin, jottas onhan linnuillekin jotain jätettävä8)

Narsisti siis?  Teen kyllä asioita siksi että pitää, mutta ne pitämiset liittyvät ihmisiin.  Laitoimme tuvan äidille tuohon viereen, koska tunnen, että minun pitää auttaa vanhenevaa äitiäni ja se käy kätevimmin lähelle.  Lapsiin ja puolisoon liittyy paljon pitämistä - totta kai haluan tehdä asioita heidän hyväkseen ja kanssaan, mutta joskus sen joutuu tekemään silloinkin, kun ei niin itseä huvittaisi tai olisi jotain muuta mielenkiintoisempaa.  Olen edelleen oikein onnellinen siitä, että Isännyyden äiti sai olla meillä viimeiset vuotensa halvaantuneena.  Siinä oli usein mukana pitämistä, mutta se pitäminen on sitä, mitä haluankin tehdä myös velvollisuudesta ja se antaa itsellekin paljon - työ siinä kiittää tekijäänsä eikä niitä ulkopuolisten kiitoksia kaipaakaan - sen luultavasti muistan aina, vattusato todennäköisesti unohtuu.

Aika harva kai nykyisin joutuu keräämään marjoja siksi, että se olisi taloudellisesti välttämätöntä?  Sitä tehdään siksi, että halutaan tietää missä marjat ovat kasvaneet ja siksi, että kerääminen vaan on niin kivaa tai on kivaa sitten talvella syödä itse kerättyjä marjoja, sieniä tai mitä nyt vaan.  Minä ainakin voisin ostaa ne kaupasta yhtä hyvin, mutta näin hyvänä marjavuotena saa talven tarpeet helposti kokoon itsekin keräämällä.

Toivoisin, että omat muistoni sitten vanhana olisivat positiivisia ja onnellisia enimmäkseen - ei sellaisia, että minä olen raatanut kaiken ikää eikä kukaan huomaa ellen itse mainitse...

Eheh, aatokset innoitti äitini, joka vielä jaksaa kasvatella minua, kuopustaan, ja minä kuopus siitä ärryn ja ajattelen, että en minä sitten kyllä ainakaan isona tuommoista...;)

Photobucket