täällä maalla minulta kysytään.  Ennen yritin luetella mitä teen enkä oikein keksinyt mitään - kaikkea puuhastelua vaan. 

Sitten mietin mitä tein kaupungissa asuessa ja miten se erosi tekemisistä täällä.  Huomaan, että ei yhtään mitenkään!  Minä teen ihan samoja asioita kuin kaupungissa perheenäiti tekee - puutarha vaan on isompi ja ympärillä metsän puita eikä ihmisiä niin kuin kaupungissa.  Samalla tavalla kuin aamulenkilläni täällä ohitan puut ohitin ne tuntemattomat ihmiset - en minä heidän kanssaan puhunut.  

Myös mahdollisuus pitää eläimiä on täällä, mutta onhan nykyisin pieneläimiä kaupunkiasunnoissakin, meilläkin on vaan lemmikkejä ja ovat sitten vähän suurempia.


Ei minua ahdista se, että en näe ihmisiä kulkemassa ohitseni ja tuttavia taas tapaan ihan yhtä paljon kuin kaupungissa - käymme kylässä ja meillä käydään kylässä.  Yövieraita täällä sentään käy useammin, kun vanhat tutut käyvät sieltä kaukaa kaupungista:)

Suurin ero on siinä, että täällä on lähdettävä autolla aina kun lähtee kaupoille tai huvituksiin, kaupungissa oli mahdollisuus tehdä se myös jalkapatikassa.  Tosin meidän suuren perheen kauppareissut tehtiin aina autolla ja huvituksissa ei käyty sielläkään.  Elokuvissa eikä teatterissa tullut käytyä kaupungissakaan ja niihin pääsee kyllä - lapsia on nykyisin lähinnä käytetty naapurikaupungin pienessä ja kodikkaassa elokuvateatterissa.

Että sellaista on elämä täällä maalla, periferiassa, kaukana kaikesta, mutta kuitenkin niin lähellä kun vertaa vielä kaukaisempiin paikkoihin.