on Valokuvatorstain aiheena.  Ajatusten herättäjänä on tieteiskirjailijan tekstistä pätkä:"Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.
     (Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)"

Olenpas minä Vonnegutia lukenut aikoinaan, mutta en kyllä yhdy hänen aikas masentavaan ihmiskuvaansa siitä, että ihmisenä oleminen olisi virhe.  Itse olen allerginen aikatauluille ja kellolle, paitsi käsin jokapäivä vedettävälle käkikellolle.  Se toimii minulla kiireettömyyden tai kiireen mittarina - sitten on liian kiirettä, kun käkikello jää vetämättä:) 

Mielestäni myös luonto siivuttaa aikaa, mutta sen siipaleet ovat kyllin paksuja, talven kohdalla vähän liiankin paksu...  Minäkin kuvaani siivuttelin, enkä oikein osaa päättää minkä siivun laittaisin, taidan laittaa kaikki.
collage8.jpgcollage6.jpg