tai ainakin jo melkein.  Virkkasin kuopuksen pääkallopipon n. puoleen väliin tai vähän yli ja jouduin toteamaan etten muistanutkaan ostaa kauppareissulla sitä uutta lankakerää - voi mikä pää!

Kirja tuli myös luettua loppuun ja sitä samaa hömppää se oli viimeiselle sivulle saakka - mutta olipahan onnellinen loppu, kaikki saivat toisensa ja elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.

Päätettiin lähteä huomenna Tampereelle koko joukko kenkäkaupoille ja käymään samalla tyttären luona, kun ei olla joulun jälkeen nähty ollenkaan.  Käydään jossain ulkona syömässä ettei tarvitse ruokia laitella ja ollaan muutenkin vähän lomalla.

Talo on kauhean pölyn vallassa mutta olkoon, siitähän ei pääse kuin taloa vaihtamalla.  Muuten ei niin kauhean sekaista ole - paitsi tietysti kodinhoitohuoneessa ja poikien kammareissa, mutta niissä olkoot.

Puolentoista viikon päästä tulee vanhin poika Lontoosta pääsiäislomalle.  Nähdään hänetkin joulun jälkeen ensimmäistä kertaa.  Hän kyllä sentään soittelee usein onneksi.  Poika lähtee Rukalle kavereitten kanssa pyhiksi, joten pikaiseksi kyllä kotivisiitti jää, mutta mukava sekin.