vetää niin hiljaiseksi, että mitään ei osaa edes sanoa - itkettää tuo Jokelan tapaus, joka taitaa jo koskettaa monen bloggaajan lähipiiriäkin... Myötätuntoni jokaiselle läheiselle, joille tämä on niin paljon enemmän kuin meille muille, jotka se myös vetää todella vakaviksi ja surullisiksi.

Juuri aioin teiltä nettiystäviltä pyytää peukutusapua pojalleni, jolla on tiukat kaksi päivää opinnoissaan - näistä päivistä on kiinni saako hän pitää saamansa työpaikan, jonka puolesta jo tuulettelin aikaisemmin.  Se ei ollutkaan niin helppoa vaan täytyy läpäistä viiden viikon tiukka koulutus.  Vähän hankalaa on elellä kaksi päivää peukut pystyssä, mutta ehkä henkinenkin peukutus riittää sillä välin kun muuta tekee... Nyt vaan tuntuu niin pieneltä kaikki muu tuon tämänpäiväisen uutisen rinnalla.

Linkki pojan päiväkirjan sivulle, joka lähetetty tänään
Se kertoo nuoresta, toivonsa menettäneestä ihmisestä, mutta myös uskosta älyn voimaan ja turhautumisesta tavallisiin, välinpitämättömiin ihmisiin...