Armas perheeni pelasti ruukkuni, joita en ole saanut tuon selän takia tyhjättyä.  Tässä pari iltaa sitten Isännyys otti ja ryhtyi pihapuuhiin poikien kanssa.  He tyhjensivät kaikki saviruukut ja roudasivat ne navettaan kuivumaan ennen pakkasia, joka kyllä halkoo märät ruukut.   Isännyys kyllä hetken arpoi, että jos jättäisikin ne halkeamaan, ettei taas keväällä tule houkutusta niitä täyttääkään.  Istutusalueita kun alkaa pihassa jo olla sen verran, että ei ne ruukut mitenkään välttämättömiä olisi ja niissä on aina syksyllä kova homma.  Keväällähän niitä laittelee pikku hiljaa, mutta syksyllä yleensä kovalla kiiruulla koitettava kaikki saada pakkasen alta pois kerralla.  Taisi nuukuus kumminkin iskeä, rahanarvoista tavaraa nääs;)

Meni siinä sitten muutama perennakin, jotka piti istuttaa kukkapenkkiin - neuvoin kyllä mitkä, mutta jotenkin ne ruukut menivät sekaisin8]   Ja komposti olisi kuulemma tullut kaikesta liian täyteen, joten minulla nyt aitan luona keskellä nurmikkoa epämääräinen kasa ruukunmallisia multapaakkuja  kevättä odottamassa, ehhh... Mutta kaikkeahan ei voi vaatia, eihän?!?

Selkä ei ole yhtään parempi, joten olen huomenna menossa röntgeniin, jolla katsotaan luut.  Jos luista ei vikaa löydy, seuraavaksi lienee magneettikuvan vuoro, ellei selkä nyt kuitenkin tuosta alkaisi itsekseen paranemaan, kuten näissä vaivoissa kuitenkin usein käy ja kuten totisesti toivon.

Meillä on kanoja ja kanoilla on laumanvartijana kukko.  Kukko on arkalasta kotoisin - jos mikä uhkaa kanoja, juoksee kukko karkuun ensimmäisenä ja kovaa8]  Niin tässäkin yksi aamu - lähestyin laumaa kameran kanssa ja kukko pistää tossua toisen eteen vauhdilla...

...ja pujahtaa piiloon ja yrittää maastoutua luumupuskan taa8]