Ajattelin ensin plussia ja miinuksia laittaa, mutta koska ne ovat  täysin minun näkökulmastani, se lienee turhaa.  Kokemuksia hakevahan menee mihin tahansa ja luo oman kuvansa käymästään paikasta ja sen ihmisistä ja elämästä.  Kuitenkin jos selkeästi hakee jotain glamouria,  hohdetta ja säihkettä, hienoja shoppailupaikkoja ja kiiltäviä gallerioita, vauhdikkaita muotiklubeja ja maineikkaita menomestoja Goa ei ehkä ole oikea paikka. 

Bakteerikammoiselle siisteysintoilijalle sitä ei myöskään voine suositella - ravintolat ja hotellit olivat kyllä siistejä, mutta siellä on ympäriinsä roskakasoja, joita poltetaan öisin, myös lehmänläjiä löytyy, haisujakin löyhähtää nenään aika ajoin jonkin puskan takaa. Toisaalta sellainen, joka kulkee autolla paikasta toiseen välttää ne helposti.

Minulle parasta oli se, että kaikki oli erilaisempaa kuin missään ennen käymässäni paikassa. 

Ilmasto oli täydellinen, aurinko paistoi koko kaksi viikkoa ja lämmintä oli yötä päivää, mutta ei kuitenkaan niin kuumaa ettei olisi jaksanut kulkea kävellen ympäriinsä katselemassa, kuuntelemassa, haistelemassa - uudessa paikassa mikään ei voita kävellen saavutettavia aistimuksia.  Siellä oli kaunista ja rehevää, kaupungeissakin paljon puistoja.  Asuinalueet olivat kauniita: olisi tehnyt mieli ostaa sieltä talo ja lähteä talveksi sinne puutarhailemaan - kasvattaa pihalla kasveja, jotka täällä pärjäävät vain huonekasveina, haavetaloja...
Picture%20055.jpg
Picture%20054.jpg

Ihmiset ovat mukavia ja ystävällisiä.  He elävät elämäänsä turisteista piittaamatta, mutta vieraskin tervehtii hymyillen, kun katseet kohtaavat.  Siinä ei ole mitään alamaista tai ylenkatsovaa vaan hyvin luonnollisia ja itsetietoisia he ovat.

Ruoka on hyvää ja monipuolista.  Ruokalistoilta löytyy vaikka koko kahdeksi viikoksi joka päivälle erilainen intialainen kasvis- tai liharuoka.  On enemmän tai vähemmän mausteista maun mukaan, tosin Minna tietää, että turistipaikoissa tehdään vähemmän mausteisia - yksi oli kyllä polttaa suuni ja minä sentään käyttelen chiliä aikas runsaskätisesti kotonakin:)  Listalla lukikin kyllä, että se on voimakas, mutta toivoin sen tarkoittavan sitä valkosipulia;)  Intialaisen keittiön lisäksi löytyy hyvät kansainväliset vaihtoehdot, jos paikallinen ruoka ei miellytä, kuten meitä.

Miinuksista kaupankäynti uhkasi rasittaa minua, kunnes lakkasin välittämästä.  Turistipaikat ovat täynnä marketteja ja toreja, joiden kauppiaat ovat kovasti innokkaita käymään kauppaa - minusta liiankin innokkaita.  Lisäksi hommaan kuuluu tinkiminen ja minä kun haluan ostaa mitä ostan nopeasti ja päästä pois kaupoilta... Isännyys kyllä sitten taas oli elementissään, hänhän tinkii apteekissakin melkein;)

Hintatason ollessa kohtalaisen edullinen tinkimättömilläkin hinnoilla minulle tuli vielä ristiriita omantuntoni kanssa - mikä minä olen tulemaan tänne tinkimään vaikka tiedänkin, että normaalisti siellä ei niin paljon makseta.  Vai onko niin, että kun me turistit tulemme ja maksamme mitä vaan paikalliset eivät saakaan ostettua mitään pienillä palkoillaan?  Siinäpä sitä oli minulla päässäni onkelma, jolle en ratkaisua keksinyt.  Niinpä kaupat teki Isännyys - minä vain sanoin mitä tahdon.  Ihan miljonäärejä ei oltu rahanvaihdon jälkeen, mutta melkein - eurolla sai n. 60 rupiaa.
Picture%20158.jpg
Rannalla oli kulkevia kauppiaita, jotka alkuun häiritsivät, mutta kun oppi olemaan katsomatta heitä silmiin sai olla melko rauhassa.  Sekään ei oikein sovi luonteelleni, haluaisin tietysti olla ystävällinen ja tervehtiä, mutta se oli kauppiaille viesti kaupankäynnin alkamisesta. Ensimmäiseltä uintireissulta rantaan palatessani Isännyyden ympärillä istui viisi kaunista naista - kaupittelemassa koruja ja sharonkeja:) Alkupäivinä kaupankäynti uhkasi mielenrauhaani ja oli nousta isoksikin kysymykseksi, mutta nyt se on yksi pieni juttu monen muun asian joukossa.

Tämä tilkkupeitto kyllä olisi maksanut mansikoita ja maksoi tinkimisen jälkeenkin laatuunsa nähden paljon, mutta se on niin kaunis...
Picture%20003.jpg