samaan kouluun, enää ei riitä mikään - siltä minusta tuntuu.  Kuinkahan moni aikuinen haluaisi viettää oikeasti aikaansa ison koulun välitunnilla?  Suurin osa lapsista siellä kyllä vaikuttaa ihan iloisilta ja vilkkailta, mutta usein saamme lukea mitä siellä oikeasti tapahtuu ja kuinka koulukiusaaminen vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen ihmisen elämään.

Kuinka varsinkin alakouluikäinen lapsi pystyy hallitsemaan kaikki ne sosiaaliset suhteet, joita väkisinkin syntyy tuossa yhteisössä, jossa ollaan samassa pienessä tilassa, mutta joista suurinta osaa ei tunne?  Sehän on kuin kävelisi keskikokoisen kaupungin kauppakadulla vilkkaimpaan liikeaikaan - minä en kaipaa sitä koskaan.  En usko, että lapsikaan sitä kaipaa, jos hänellä on oikeasti vaihtoehtoja.

Pienessä koulussa kaikki tuntevat kaikki.  Opitaan olemaan yhdessä eri-ikäiset ja sukupuolet - aikuiset tuntevat lapset niin, että jo jalkaterän asento kertoo, jos välitunnilla on ollut jotain.

Helsingissä ollaan lopettamassa kouluja perustellen sitä sillä, että opetus paranee ja ryhmäkoko pienenee - minun järkeeni ei tuo logiikka oikein mene.  Niissä pienissä kouluissahan ne opetusryhmät yleensä juuri pieniä on...