Valokuvatorstain haaste tänään on:

\"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
     Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---\"

(Dennis Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)

Totta on, että mitä enemmän vuosia on kertynyt sitä vinhempaa vauhtia ne tuntuvat kuluvan. Kaukana on aika, jolloin mietti, että mitähän tekisi - nyt miettii korkeintaan, että mistä aloittaisi:)

En kyllä keksi mitään kivaa lääkettä ajankulun hidastamiseen, sillä mitä hauskempaa on sitä nopeammin aika kuluu.  Tämä syksy on minusta tuntunut tavallista pitemmälle sairastamisen takia,  joten...

Marraskuu on kyllä aika hyvä lääke - se tuntuu harmaana ja sateisena joulua ja talvea odottavalle aina yhtä pitkälle.  Vanha vitsi, että pitää ottaa anoppi mukaan lomamatkalle, ettei aika kuluisi niin nopeasti houkuttaa laittamaan kuvan anopista;) 

Kipeänä ollessa aika kuluu hitaasti, joten kuvaan pilleriarsenaalini - lääkettä!

Photobucket

En kerennyt aamulla ennen kouluun lähtöä postata tätä, joten jatkan juttua.  Me vanhemmat ollaan päätetty alkaa Yläkoululle koulukummeiksi, kun siellä on niin paljon järjestyshäiriöitä.  Se tarkoittaa, että koululla on päivittäin vanhempia ainakin nyt syksyn ajan - Satakunnan kansassa siitä oli juttua ja minuakin siinä haastateltiin lyhyesti, jos jota kuta lähellä asuvaa kiinnostaa miettiä kukahan niistä olin;)

Ja nyt älkäät ketkään opettajat loukkaantuko älkääkä kukaan kertoko lapsille, mutta en ihmettele enää miksi aika kului lapsena niin hitaasti - on kuulkaa koulussa niin tylsää8]  Kuvia koulusta ei kuitenkaan ole...