se haastatus.  Ihan mukava naisimmeinen meitä jututti pari tuntia ja räpsi muutaman kuvan.  Lehteen tulee juttua kyläkouluista ja maallemuuttajista  - näkökulmana kyläkoulut houkuttimena maalle- ja paluumuutolle.  Meidän tapauksessa siis paluumuutto tarkoitti vain paluuta maalle kaupungista, ulkoisilla mailla ei olla asuttu.  Maaseutuahan tyhjentää tehokkaasti se, että lähdetään kaupunkeihin kouluun ja jäädään sille tielle eri syistä.  Nyt mietitään, millä saataisiin lähteneet palaamaan ja uusiakin tulemaan ettei väki vallan lopahda.

Kovasti ihastuneelta vaikutti maalaiselämäämme hän, mutta sitähän on nyt oltava ihan viran puolestakin:)  Monenlaista juttua tuli puheltua vaikkapa näistä mitä jään paitsi kun en käy töissä vai jäänkö mitään.  Olen kyllä vankasti sitä mieltä että en mitään - jos töihin on vielä lähdettävä teen sen siksi, että tarvitsen leipää, en siksi että saisin toteutettua itseäni tai kunnianhimoani tyydytettyä tai merkkivaatteita.

Yllättävästi tämä työssäkäyvä nainen ihmetteli Suvi Lindenin ratkaisua yhdistää työ ja äitiysloma, kun minä taas ajattelin, että kunhan nyt nämä päättäjätkin siinä suossa sompailevat alkaa maassa tulla paremmat ajat työn ja perheen yhteensovittamisessa.  Hänen mielestään Suvin olisi ehdottomasti pitänyt jäädä lomalle ja kyllähän se niin onkin: tuo lapsen kaukomailta ja esittelee tälle ensimmäiseksi päiväkotia...

Tästä romaanista ei nyt tule loppua ellen sitä vaan lopeta.  Kuviakin olisi, mutta ovat vielä kamerassa - mirrinminttu oli aloittanut uuden kukinnan ja oli niin kauniin sininen... Täytyy tästä kumminkin nukkumaan lähteä, joten hyviä öitiä ja päiviä kaikillen toivottelen ma ja painelen tästä pikimmiten koppaan korvalleen.

Oikeastaan teen täällä aikas monen työt: kokin ja siivoojan, puutarhurin ja lastenhoitajan,  kotiavustajan ja autokuskin, eläintenhoitajan ja pyykkärin.  Siitä ei BKT parane, joten sitä ei pidetä mitenkään tärkeänä.  Jos tekisin sitä toiselle se olisi eri juttu - saisin palkkaa ja olisin nostamassa maan työssäkäyntiastetta, josta näyttää Euroopassa syntyneen jonkinlainen tavoite.  Pitäisi laskea puolison palkasta puolet kotonaolevalle, niin voisi kotityön arvokin nousta, koska yhteisellä päätöksellähän semmoiset ratkaisut tehdään ja toisen palkalla silloin eletään.