Caprilla sää oli sumuinen, sumu leijaili vuorten rinteillä jatkuvasti.  Satamasta nähden takarannalla oli aurinkoinen aamu ja paljon lämpöisempää kuin sillä kertaa varjossa olevassa osassa kaupunkia.  Kapeaa kujannetta sinnekin mentiin, mm. tämä tunnelin pätkä siellä oli - silloin illalla pimeässä miehen kuljettaessa meitä hotelliinsa sivukujalle tämä tunneli näytti ihan pelottavalta...

Kissoja saarella asusti ja joku oli perustanut niille hotellin - Casa Gatti ja joku koiranleuka oli hinnoitellutkin sen:)

Gattilan asukas?  Ainakin ravintola sijaitsi sen vieressä:)

Tämä gatti sen sijaan asusti jossain ihmisten talossa, hyvin arvonsa tunteva tapaus, joka kuitenkin antoi silitellä itsään:)

Postilaatikot oli hienoja valurautaisia, olisin luullut tuota oikeaksi postin laatikoksi, ellei niitä olisi ollut kaikkien porttien pielissä...

Muurien päällä oli kauniita terrakottaruukkuja, että olen kateellinen siitä, että ne voivat olla tuolla ulkona ympäri vuoden - meillä on kamala rahtaaminen sisätiloihin aina syksyllä...  Ihmettelin kuinka ruukut pysyvät ylhäällä tuulisella rinteellä ja pitihän sitä kokeilla - ne oli muurattu kiinni:)

Alhaalla rannalla paistoi aurinko kirkkaasti ja siellä oli hiljaista, lukuunottamatta vanhaa kalamiestä aallonmurtajalla.

Jatkoa seuraa:)