Kaiken maailman blogikansa on kutsuttu tänään ottamaan kantaa omalla tavallaan yhteen ja samaan asiaan - köyhyyteen. Köyhyyttä on kotimaassa, mutta eniten sitä on kolmannessa maailmassa, kehitysmaissa, miten niitä nyt halutaankaan nimittää.  Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä vaikeammaksi on tullut löytää selityksiä sille, miksi köyhyyttä ei vieläkään ole saatu maailmasta poistettua ja keinoja, joilla se voitaisiin tehdä.

Kyse on kai jaon ja hallinnon ongelmista ja kyllä minä koen, että meidän länsimainen hyvinvointimme aika pitkälle perustuu kolmannen maailman ihmisten hyväksikäytölle. 

Uskoisin, että koulutus on se tie, jolla niitä ihmisiä voitaisiin auttaa.   Silloin yhteiskuntien pitäisi toimia niin, että lasten työtä ei tarvita perheen elantoon ja koulutustason noustessa ihmiset voivat paremmin auttaa itseään.  Tämä maailma on luku- ja kirjoitustaitoisten ihmisten - heitä ei voi hyväksikäyttää niin helposti ja he pystyvät puolustamaan itseään.

Intiassa näin todellista köyhyyttä, vaikka vietimme aikamme alueella, joka ei edes ole matkailun ansiosta ollenkaan köyhintä.  Rannalla, missä me vietimme lomaamme kierteli lähialueelta lomasesongin ajaksi tulleita naisia myymässä kuka mitäkin..
PhotobucketKaupungilla kokoontui keskellä päivää lapsia, joita näimme kerjäämässä kaduilla...PhotobucketAamuisin hotellimme ohi kulki paljon koululaisia koulupuvuissaan - osa lapsista saa käydä siis myös koulua, sitä vaan en tiedä ovatko varakkaista perheistä vai perheistä, joissa koulutuksen arvo tunnetaan ja joissa jokaisen lapsen työpanos ei ole välttämätön elämiselle...Photobucket