pitkästä aikaa - yli kuukausi sitten olen viimeksi kirjoittanut.  Jotenkin ajattelin, ettei täällä nyt vielä ole kaipailijoita, mutta Arjalle terveiset - hengissä vielä:)  Teidän muiden juttuja olen joskus illan kuhjassa käynyt lukemassa, mutta en sitten ole ennättänyt itse kirjoitella.

Kevät tuli ja vei minut pihalle - joka välissä on jotain kuoputettavaa ja koneelle tullessa käyn pikimmiten vain tuolla puutarhapuolella kurkkaamassa uusia kuvia - päiväkirjan pito on jäänyt.  Nyt on puolisadepäivä ja ennättää sisälläkin jotain, ei voi onneksi siivotakkaan, kun matot kastuu...

Taimikasvatus on onnistunut kohtalaisesti ja iso osa vauvoista onkin jo ulkoistettu kasvihuoneeseen - siellä riittää nypittävää ja kasteltavaa.  Voikukkia vastaan en uskonut koskaan joutuvani taistelemaan, mutta on ne kyllä sellaisia maailmanvalloittajia, että ne eivät jätä muille mitään mahdollisuuksia - on valittava joko ne eikä mitään muuta.  Niin kaunis kuin voikukkaketo onkin kukkiessaan olen sen nyt julmasti ajanut ruohonleikkurilla aina uudelleen eli siis leikkauksen jälkeen nousee parissa päivässä uusia kukkavarsia ja eikun nurin kaikki.  Tästälähin tyydyn ihailemaan häntä vain muiden tonteilla...

Monenlaista kukkijaa on jo kukkapenkeissä ja kuviakin otettu, mutta kuinka ollakaan - eihän niitä ennätä pienentää.  No, onhan sitten tuleviksikin sadepäiviksi puuhaa.  Käsityöt saavat odottaa syksyä, kesällä ei juuri ennätä.  Tyttärelle kyllä neuloin topin ja on siitä kuvakin, jospa edes sen katselisin esiin yhtäkkiä.

Voisin tähän tehdä listaa tekemättömistä töistä, joita kyllä riittää pihalla vaikka kuinka, mutta tila ei riittäisi.  Onneksi kesän eteneminen kyllä auttaa puutarhuria - kasvun ihme peittää niin mukavasti tekemättömät työt.