painaa päälle.  Yhtäkkiä huomasin, että jo tämän viikon lopulla se sitten on.  Minä onneton menin lupaamaan, siis jo viime kesänä, että lähdetään vaan pohjoiseen kalaan, kun siskon norjalainen mies lupasi järjestää matkan.  En tainnut uskoa siitä mitään tulevan, kun lupasin ja nyt sitten pitää lähteä sinne kylmään parhaaseen kesäaikaan ja vielä kokonaiseksi viikoksi!  Että pitääkin olla pönttö - minähän rakastan lämmintä ja aurinkoa ja kukkia ja...

Mutta ei auta - on lähdettävä kun kerran tuli luvattua.  Onneksi sentään asuu perhettä naapurissa, että on helppo pyytää apua kukkien kasteluun ja eläinten hoitoon, vastavuoroisesti sitä tehdään toisillemme.

Ei siinä mitään, mutta kun matka osuu vielä samaan aikaan kuin ravustuksen alkaminen ja kuinkas nyt sitten järjestetään rapujuhlat jos ei saada rapuja?  Että pitää ihmisen vapaaehtoisesti järjestää itselleen tämmöiset kiireet!  En vaan ymmärrä kuinka te kanssasisaret ennätätte käydä vielä töissäkin - minusta tuntuu että en millään ehtisi missään välissä vielä semmoistakin tekemään8]

Olisin teitä taas kuvillakin kiusannut, mutta kun isännyys on siirtänyt kuvia niin en nyt millään ymmärrä mihin kone uudet kuvat lykkää - en löydä niitä mistään enkä malta alkaa nyt tässä koneella säätämään, kun pitäisi ruoho leikata vielä mummon pihasta ja mökiltä ja kerätä omasta pihasta nyt kun ei sada.

Kivoja kesän jatkoja kaikille, jos en nyt ennätä koneelle vähään aikaan - täytyy jossain välissä haeskella niitä talvivaatteita - voi elämän kevät, siis Jäämeren rannalle, minä, kesällä...