Ympäröivistä maakunnista ja maaseudulta tullaan turistiaikaan puoleksi vuodeksi töihin rannalle. Vilkkain matkailukausi alkaa olla lopuillaan maaliskuun alussa, sillä kesän tullen ilma käy länsimaalaisille sietämättömän kuumaksi, nythän lämpötila pyöri 30 tietämillä ja merituuli teki siitä erittäin miellyttävän, ei liian kuuma eikä liian kylmä.
Goan rannat kyllä houkuttelevat myös intialaisia sisämaan asukkaita ja rannoilla näki myös heitä paljon - he tulevat vielä sittenkin kun länsimaalaisten valtavirta tyrehtyy. Reppumatkailaisia siellä käy koko kuivan kauden. Tietopaketti Goasta valmiina netissä.
Lentokenttärakennus oli pieni ja vaatimaton ja melkoinen aika meni paperien kanssa, sillä koneessa piti vielä täyttää maahantulokaavake, joka luettiin tarkasti jokaisen kohdalla, lyötiin leimoja melkoinen määrä ja vielä sen jälkeen oli yksi mies, joka lopulta repi kannat papereista ja päästiin ulos - ulos lämpimään tummaan savunhajuiseen yöhön, tunne oli ihana! Melkoinen joukko taksikuskeja ja kantajia syöksyi tarjoamaan palvelujaan, mutta olimme päättäneet mennä ensikertalaisina matkatoimiston bussilla ja pienet reppummekin kannoimme itse.
Yöllinen hurjastelu oli melkoinen kokemus sekin - vasemmanpuoleinen liikenne, hurjat ohitukset, jatkuva tööttäily ja kunnolliset hidastusmöykyt, jotka eivät juurikaan kuskiamme hidastaneet olivat ensi kokemus paikallisesta liikenteestä. Kuvien ottaminen ei sitten tullut silloin yöllä mieleenkään - bussi pysähtyi johonkin, jossa oli edessä suuri ruosteinen sähkömuuntajapylväs, jossa roikkui lankoja vähän sinne sun tänne. Ei se päivänvalossa kuvattuna niin kamala sitten ollutkaan, mutta silloin yöllä tuntui ensin, että ai tällaista sitten...
Hotelli osoittautui ihan siistiksi ja siellä oli sekä ilmanjäähdyttimet että propellit katossa - lämpimästä ulkoa tullessa suorastaan viileät huoneet. Huomaan, etten ole ottanut yhtään kuvaa sisältä...
Matkalla otin kuvan Dubain lentokentältä - vähän noin niinkuin todisteeksi, että sielläkin on tullut käytyä;)
Kaiken kaikkiaan saapuminen perille oli jännittävä ja mielenkiintoinen sekä myönteinen kokemus. Paikallinen väki oli kilttiä ja ystävällistä ja he olivat kovin myötätuntoisia, kun koneemme oli niin paljon myöhässä. Hotellikadulla kaikki tuntuivat asian tietävän ja kyselivät myöhästymisestä seuraavina päivinä.
Jatkoa seuraa - olen nyt saanut kuvat käytyä läpi ja vähän pienennellyt niitä:)
Ai niin - näyttää siltä, että meille tulee tällä viikolla perheenlisäystä, sillä pienimünsterinseisoja Tiku on lupaavasti pulskistunut...
Kommentit