|
|
|||
|
22.11.2007 - 10:58
on Valokuvatorstain aiheena. Ajatusten herättäjänä on tieteiskirjailijan tekstistä pätkä:"Minun mielestäni suurimpia
virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme
luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit,
jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin
omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11.
marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota
kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.
(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)" Olenpas minä Vonnegutia lukenut aikoinaan, mutta en kyllä yhdy hänen aikas masentavaan ihmiskuvaansa siitä, että ihmisenä oleminen olisi virhe. Itse olen allerginen aikatauluille ja kellolle, paitsi käsin jokapäivä vedettävälle käkikellolle. Se toimii minulla kiireettömyyden tai kiireen mittarina - sitten on liian kiirettä, kun käkikello jää vetämättä:) Mielestäni myös luonto siivuttaa aikaa, mutta sen siipaleet ovat kyllin paksuja, talven kohdalla vähän liiankin paksu... Minäkin kuvaani siivuttelin, enkä oikein osaa päättää minkä siivun laittaisin, taidan laittaa kaikki. ![]()
|
Arkisto
2011 2010 2009 2008 2007 Kategoriat
Nappaa nappi
Sivut
KANNATTAA KÄYDÄ MYÖS:
MUITA MIELENKIINTOISIA LINKKEJÄ:
|
||
Susanna: näitä luontojuttuja usein minulla - vuoden kiertokulku on niin lähellä täällä maalla.
Tarjuska: samaa mieltä - jospa saisi elää karhun aikaa:)
"INKIVÄÄRI
Jäykät lihakset, kipeät ja jäykät nivelet.
Kokeile ja tunne ero!"
Tosi kauniit kuvat!
Eikös siinä olekin vuodenajat siivutettuina...hienot kuvat :)
Katriina: siinä sitä on - kylmää ja lämpöistä ripirinnan vaikka aika ne erottaa oikeasti:)
Tarhis: no kiitos, se oli kauniisti sanottu:)
No onneksi on yksi ajan siivu kulunut ja kevättä kohti mennään :)
Tuo talvikuva voisi olla ihan hyvin meidän ikkunasta otettu, kun ei se järvikään nyt tuossa kuvassa kimaltele..