- Koulusurmien tekijät ovat olleet hämmästyttävän usein taustaltaan keskiluokkaisia, sanoo Jukka Kekkonen. (JOHN PALMEN)

Keskustelu Kauhajoen tragediasta

Kauhajoen tiistainen ampumatragedia on herättänyt koko kansan kysymään suurin kirjaimin, MIKSI?. Se on nostanut myös kipeästi mieleen vajaan vuoden takaiset tapahtumat Jokelassa ja Myyrmannin kauppakeskuksessa vuonna 2002.

Lopullista vastausta tuskin koskaan löytyy, sanoo oikeushistorian professori Jukka Kekkonen Helsingin yliopistosta. Epävarmuutta on pakko sietää, mutta tietoa ja ymmärrystä on haettava.

- Kun työttömyys oli ennätyskorkealla 1970-luvulla, maahan asetettiin hätätilahallitus. Nyt tarvitaan eräänlainen henkisen hätätilan tutkimusohjelma, Kekkonen vaatii.

Nopeasti haetut ratkaisut, kuten aselain kiristäminen, eivät hänen mukaansa riitä. Myöskään muutaman kuukauden kestävä "virastotutkimus" ei anna tarpeeksi syvällistä tietoja.

- Yhteiskunnan tilan perinpohjaiseen kartoitukseen tarvitaan 3-5 vuotta kestävä monitieteellinen tutkimushanke, jossa on mukana sosiologian, käyttäytymistieteen ja jopa oikeustieteen ja teologian edustajia.

Hyvänä esimerkkinä laajasta ja tuloksellisesta projektista Kekkonen mainitsee 1980-luvulla toteutetun itsemurhia ja niiden ehkäisyä koskeneen tutkimuksen.

Euroopassa ja erityisesti Yhdysvalloissa tehty useita koulusurmia parin viime vuosikymmenen aikana. Niitä on tutkittu joissakin yliopistoissa. Siksi Kekkonen haluaa mukaan myös muita kuin suomalaisia tutkijoita.

Yksi näkökulma tutkimuksessa voisi olla henkirikosten tekijöiden sosiaalinen tausta. Suomalainen surma tapahtuu perinteisesti syrjäytyneiden alkoholisoituneiden miesten porukoissa.

- Kansainvälisten tietojen perusteella koulusurmien tekijät ovat olleet hämmästyttävän usein taustaltaan keskiluokkaisia.

Veritöiden tekijöiden kuva on muuttumassa myös Suomessa. Kekkonen hakee selitystä keskiluokan aseman muuttumisesta globalisaation seurauksena.

- Uravarmuus ja elämänkaaren ennustettavuus ovat radikaalisti vähentyneet. Kaikkien on nyt sopeuduttava pätkätöihin ja nopeasti muuttuviin tilanteisiin.

Silti nuorten odotetaan yltävän elämässään vähintään yhtä suureen menestykseen kuin vanhempansa. Kaikki eivät siihen pysty.

- Mitä enemmän on niitä, jotka epäonnistuvat, sitä vaikeampi on ennustaa seurauksia, Kekkonen sanoo.