meillekin vaikka talo ei edes ole vanha.  En tiedä mistä - vaihtoehtoja on kolme: ulko-ovesta, vintistä haetuissa vaatelaatikoissa  tai portaanaluskaapista, josta myös otettiin villavaatteita ja ovi oli auki pitempään.

Illalla ihmettelin, kun kissa hyppeli viherhuoneessa ruukkujen takana, ajattelin että iso kärpänen siellä pörrää ikkunassa.  Sitten kohta koira alkoi pöllyyttää puuastiassa olevia pellavia.  Silloin jo kaikki keräännyimme ihmettelemään menoa.  Kissa hypähti siihen yhtäkkiä - kuului vinkaisu ja kissa ryntäsi yläkertaan suussaan hiiri ja perässään koira! 

Voi ei, me kaikki tietysti rymyttiin sinne perässä ja kissa-hiiri leikkihän siellä oli käynnissä.  Miksei se kissa voi kerralla tappaa hiirtä vaan vähän nujuuttaa ja päästää irti?  Mielessä pyöri että kohta se hiiri luikahtaa johonkin ettei kissa löydä sitä ja jää asumaan meille.  No, me tietysti sitten alettiin jahtaamaan sitä kissaa, jolla oli nyt hiiri suussa.  Se kipaisi alakertaan ja hyppäsi hiiri suussa koppaan, jonka isäntä kantoi kissoineen hiirineen pihalle.

Myöhemmin illalla istuimme isännyyden kanssa koneella ja pojat olivat jo nukkumassa, kun kuulimme selvästi vinkaisun yläkerran aulasta ja ryntäsimme katsomaan - taas oli kissalla hiiri suussa!  Ja siis yläkerrassa!  Nyt emme oikein tiedä toiko kissa se ylös vai onko se tullut tänne ylös jostain, parvekkeen ovesta vaikka koska aamuisin pidän sitä aina jonkin aikaa auki.  Vai alakerran ns. matolaatikosta, johon talon kaikki putket tulevat...

Joka tapauksessa - erittäin epämiellyttävä ajatus asustella yhdessä hiirien kanssa, onneksi talossa on kissa.  Ennemmin olemme nähneet hiiriä muuttotalvena - eräänä yönä lasten huoneesta kuului epätoivoinen huuto: äiti äiti mun sängyssä on hiiri!  Emme löytäneet mitään hiirtä, kissa siellä kyllä oli.  Aamulla petatessa kuitenkin pojan pussilakanan jalkopäässä oli pieniä reikiä ja verijälkiä...

Useammassakin blogissa on valiteltu pikkuelävien joukkomuuttoa taloihin näin syksyllä ja luulin sen olevan vain vanhojen talojen onkelma...
Suuret metsästäjät tässä jahtaavat toisiaan:)
Picture%20024.jpg
En ole enää motissa, sillä talvirengasvastaava päätti kuitenkin siirtyä  talvirengasaikaan onneksi.  Tänään tiemme oli kuin luistinrataa keskeltä, sivuilla onneksi pystyi aamulenkin tekemään vaikkei vielä ole tulleet emännyyden lenkkinastat vastaan...