ollaan lähdössä käymään - tyttärellä on syntymäpäivä.  Nämä päivät ovat niitä, jolloin erityisesti ihmettelee ajankulkua - niin tuoreena on muistissa se ihan ensimmäinen syntymäpäivä tai yö tässä tapauksessa ja kuitenkin siitä on jo neljännesvuosisata.  Minun lintuseni on jo niin vanha ja kuitenkin niin nuori, minulle, äidille, aina pikkuiseni.

Tyttären kissa asuu nykyisin meillä ja otin syntymäpäivätervehdykseksi siitä kuvan.  Villaisten kori eteisessä saattaa olla vaikka työmaa, viittaan tähän postaukseen, mutta ainakin nyt se on lempinukkumapaikka.  Siellä on mukava kelliä sukkien ja lapasten keskellä ennenkuin ahkera emäntä ne saa siitä setvittyä...
collage1.jpg

Ajatuksissa pyörii edelleen surun lisäksi pohdinta tuosta Jokelan tapahtumasta: miksi, olisiko jotain voitu tehdä ehkäisemiseksi, eikö kotona tiedetty mitään, mikä tähän johti, onko kyse niin harvinaisesta tapahtumasta, että sitä on turha pohtia siltä kannalta, että selvittely auttaisi estämään uusia...  Pitääkö lisätä koulujen vartiointia - toisaalta maailmalla sitä tapahtuu vaikka on lisätty; kuinka netin valvontaa voitaisiin lisätä tai olisiko asiaa otettu tosissaan vaikka olisi ollut ennakkotieto noista pojan videoista...
Kysymyksiä, jotka jäänevät ilman vastauksia.

Joku sanoi, että ihminen, jolla on läheinen suhde muihin ihmisiin ei koskaan tekisi mitään tällaista - se lienee totta?  Meidän kaikkien pitäisi pitää huolta toisistamme...