on meidän perheessä yhteisiä.  Mitäpä sitä monia palvelumaksuja makselemaan kun yhdessä ne rahat kuitenkin hassataan.  Vaikka onhan ne tulotkin meillä nykyään oikeastaan yhteisiä, kun ollaan maatalousyrittäjiä, mutta isännyys se tuolla tuotantopuolella lähinnä huhtoo - vaan olenhan minä apulaisena.

Henkilökohtaisista menoista me kuitenkin ollaan tehty sopimus.  Pikkuostoja tehdään toisiltamme sen enempiä mielipidettä kysymättä, mutta  200 € ylittävästä ostosta ollaan päätetty kysyä toisen mielipidettä. 

Sopimus onkin aikas hyvin pitänyt, varsinkin minun puoleltani, kun olen kova höpöttämään, pienemmistäkin puhelen.  Kyllä se isännyyskin yleensä, mutta sitten kerran se erehtyi.  Metsästäjä kun on, hälle tulee säännöllisin väliajoin tietynlaisia kuumeita - hauvakuume tai sitten pyssykuume. 

Olikin sitten netissä oikein kaunis drillinki myynnissä, vanha ja arvokas.  Eipä hän muistanut minulle puhua kun jo vilautti tilauksen menemään.  Puhui sitten jälkeenpäin ja minä olin innoissani - jee, nyt ei tarvitse minunkaan sitten puhua jostain 2000 mk:n hankinnasta.

Isäntä yllättävän vähällä väännöllä sitten suostuikin innostukseeni - osta nyt sitten kyselemättä.  Meni aika kauan noista keskusteluista, kun kuuntelin isännyyden puhuvan miesten kanssa asekaupoistaan ja johan selvisi, miksei tarvinnut niin kauan vääntää - se hemmetin pyssy olikin maksanut 2000 €!

Minullahan ei ollut drillingin hinnasta mitään käsitystä ja isännyys eli markka-aikaa vielä kolme vuotta euroon siirryttyä, joten olin ilman muuta luullut, että markoista se puhui.  No, ei mitään - minulla on vieläkin se upea antiikkikaappi hakusessa, jonka aion sillä rahalla hankkia:)