Eilen vietin vauvapäivää.  Ystävällä naapurista oli hankaluutta saada vauvaa hoitoon kurssinsa ajaksi ja lupasin hoidella pikkuista muutamalla viikolla yhden iltapäivän.  Ensimmäinen hoito on takana ja vauva on ihana! 

Hehkuttelin asiaa keskustelupalstalla ja seuraava kirjoittaja heti kertoi, kuinka kamalaa on kun hänelle tullaan sanomaan, että pitäisi tehdä vauvoja vaikkei hän yhtään tykkää lapsista ja se on hänen oma asiansa jne.  Ja parit muut vastaavat kommentit perään. 

Etsimättä tuli tunne, että minä siinä nyt olin jotenkin tyrkyttänyt heille vauvamielipiteitä.  Eikö saa vaan rauhassa rakastaa lapsia ja olla heistä innoissaan - se ei tarkoita, että vaatisi kaikkia muita tekemään samoin?   Vaan ehkäpä se on niin suuressa joukossa - en puhuisi pienessä porukassa moista, jos tietäisin jolla kulla olevan vaikeuksia vaikkapa...

Eilen tulivat Isännyyden veljenpojat meille iltapäivällä, kun äiskällä ja iskällä oli yönylireissu.  Olihan siinä ilta hulinaa ja huisketta, kun oma Kuopuskin 15 v. innostui riehaantumaan serkkujen 5-11 v. kanssa ja Kaksosetkin siinä touhusivat mukana - kyllä kuudesta pojasta lähtee ääntä ja liikettä:)  

No saatiinhan joukko lopulta koppaan korvalleen ja taisivat nukkuakin vähän.  Kummipoika 5 v. nukkui ensimmäistä kertaa poikain kanssa, tähän saakka hän on viettänyt yökylänsä meidän aikuisten kainalossa.

Meillä oli sitten Kummipojan kanssa mukavan leppoisa päivä pelaillen ja ulkoillen, kun isommat lähtivät aamulla kouluun.  Riisipuurolla ja kakkosen lastenohjelmilla se päivä lähti mukavasti käyntiin ja ulkona otettiin vähän kuviakin, sillä uudella kameralla...

Kuurainen luonto näyttää kuvissa kylmemmältä kuin enää onkaan, muutama aste vain oli pakkasta tänään...kuvassa myös karvaiset lenkkikaverit, naapurista nekin:)

Säätöjä pitäisi opetella, samasta kohtaa meille päin otettu kuva hämärä vastavaloon, mutta aurinko oli niin kaunis, kun se kumotteli sieltä sumuverhon takaa...

Ja kuva kaivolta kotia - tuossa vasemmalla puupuskassa on meidän kaivo - sumu on jäänyt meille asumaan.

Lunta on kertynytkin tänä talvena enemmän kuin tosi moneen talveen näillä seuduin...

Parolan asemalla arvotaan - tervemenoa mukaan:)  Blogi on muutenkin tosi mielenkiintoinen, kannattaa kurkistella muitakin postauksia!

Ei mitään ihan kamalaa, mutta säikäytti aika lailla.  Isännyys tuli kotiin, omin jaloin kyllä, mutta kertoi moottorikelkan selättäneen hänet.  Kyynärpäässä oli ihon pinta rullalla ja piteli jalkaansa, kelkka kaatui päälle ja aisa jysähti reiteen.  Sanoi kumminkin, että luut tuntuu olevan ehjät.  Laitoin kylmäkääreen kipeään reiteen, mutta vajaan tunnin päästä siinä oli lapsen pään kokoinen pullistuma.

Kokeilin pulssit ja ne tuntuivat, mutta silti vein hänet lääkäriin, sillä pullistuma oli mustanpuhuva ja tosi kireä - ja kipeä tietty, sen voi arvata.  Terveyskeskuslääkärille juuri kerettiin päivystyksen viime minuuteilla eikä hän siinä sitten alkanut punktoimaan - siinä vaiheessa turvotus oli kaksi kertaa suurempi kuin kotoa lähteissä.  Lääkäri kyllä kanssa pulssit löysi, mutta arveli, että reiden yläpäässä voi silti jokin isompi valtimonhaarakin vuotaa ja silloin pitää olla valmius ommella suoni kiinni, kun punktoidaan.

Että sinne se minun armaani lähti paaritaksilla keskussairaalaan - lauantai-iltana on varmaan ihan huippua olla siellä kaikkien baaripotilaitten keskellä8|

Isännyyden kanssa lähdettiin käymään Kristiinankaupungin vanhanajanmarkkinoilla eilen.  Kristiinankaupunki on kaunis elävä ulkomuseo, joka liittyy alueemme historiaan niin, että jo ennenvanhaiseen aikaan täältä tavattiin lähteä Kristiinankaupungin silakkamarkkinoille kihloja ostamaan. 

Pojilla oli koulun liikuntapäivä eilen ja meillä on tänään hääpäivä, joten ajelimme kahdestaan 'kihlamarkkinoille'.  Vietimme Kristiinankaupungissa myös 10 v. hääpäivämme aikoinaan - olimme yötä hotellissa ja menimme kaupungille syömään illallista, kun hotellissa ei ollutkaan keittiötä tavallisena syysviikonloppuna.  Kuinka ollakaan - koko kaupungissa ei ollut yhdessäkään ravintolassa ruokaa tarjolla yhdeksän jälkeen illalla! 

Olimme tietysti pantanneet päivän parhaamme mukaan syödäksemme illalla kunnolla, joten todella kaipasimme jotain palaa shamppanjan päälle - sitä nautiskelimme juomapuolena jo etukäteen hotellihuoneessa onnitellen toisiamme toisistamme. 

No ei hätiä mitiä, onneksi joka kaupungissa on grilli - niinpä söimme tuhdin illallisen kirjaimellisesti ulkona:D  Sopi kyllä meidän tyyliin mainiosti, ei siinä mitään ja hauska muisto jäi.

Grilli oli yhä tukevasti paikoillaan, mutta emme sinne menneet sen enempää muistoja verestämään vaan kiertelimme torilla ja kaupungilla.  Osa kaupunkilaisista ja torimyyjät olivat pukeutuneet vanhanajan henkeen...

Tänään se alkaa - kesäisessä säässä saavat koululaiset noutaa todistuksiaan ja aloitella lomaa.  Moni päättää koulunsa kokonaan, siirtyäkseen syksyllä toiseen opinahjoon tai työelämään.  Kaikilla alkaa kuitenkin kesä:)

Meillä on kolme  poikaa hakemassa yläkoulusta todistuksia, sama koulu jatkuu syksyllä.  Esikoisella oli isompi juhla, viime syksynä hän valmistui City University of London'sta ja halusi juhlistaa saavutustaan, tytär ei nyt koulussa ollutkaan tänä vuonna...

(City University  London Cradutation seremony, my first-born son this year)

Onnea kaikille koulunsa päättäville ja muille kesäloman aloittajille - oikein mukavaa ja rentouttavaa kesää!

Meillä tämä tietää vissiin uuden koneen hankintaa, jos minäkin haluan joskus koneaikaa saada, mutta ehkä keskityn kuvien ottamiseen ja hukutan teidät sitten syssyllä niihin;)  No ei vaiskaan - eiköhän sitä aikaa aina minullekin löydy, eihän ne muksut saa koko lomaa koneella viettää...