on valokuvatorstain aiheena tänään.  Minun piti aloittaa sivistyssanakirjasta: "kursiivinen jatkuva, katkeamaton ¶ Käytössä terminä venäjän kieliopissa, jossa sana tarkoittaa verbien aspektia, joka ilmaisee jatkuvaa tekemistä." Minulle sana kyllä toi mieleen vain kursiivilla kirjoittamisen - sehän on vinokirjoitusta, mutta myös keino painottaa jotain asiaa muun kirjoittamisen joukossa...

Siis jatkuva, katkeamaton, loputon melankolia, surumielisyys, apeus, alakulo...Ilmoittauduin mukaan vaikka voi olla etten saa kuvaa aikaiseksi - tosin syksy on aina ollut yhtä pitkää alakuloa minulle - niin pitkä matka tulevaan kesään ja vanha kesä on jo mennyttä kertakaikkiaan.   Tänä syksynä syksyn kuvat ovat olleet yllättävän värikkäitä ja kauniita - luontohan panee parastaan näyttääkseen minulle, että turhaan murehdit syksyn tuloa.  Täytyy hakea se melankolia jostain muualta...


Päivitystä klo. 12.27:Tuulentupa - ovi irronnut saranoiltaan, ikkunat ovat rikki ja savupiippukin murtunut - olisiko enää taloksi tästä menneitten sukupolvien taidonnäytteestä?  Minne kaikki menivät, miksi lähtivät, saavuttivatko unelmansa?  Tuuli puhaltaa sisään aina avoimesta ovesta ja rikkinäisessä ikkunassa lepattaa ulos verhonriekale...