Ei mitaan melankoliaa, vaan onnitteluja pojan tyon ja uuden kodin johdosta! Hienoa hienoa! ;)

Susanna, kiitos kiitos! En ole täällä blogissani hehkuttanutkaan isolla puolella asiaa, mutta kyllä - olen onnellinen! Nämä lasten asiat kun äidillä tuntuvat olevan vielä enemmän tärkeitä kuin omat...

Hylätty talo, siinä on malankoliaa, toisaalta tästä nousee tarina, joskus ollut täynnä elämää tuokin rakennus.

Onpas siinä surullisen näköinen talo! Ja onkos se omenapuu, mikä kovasti yrittää sinnitellä siinä etualalla? Olisipa kiva tietää oikeasti, miksi talo on jäänyt ihan tyhjilleen ja hoitamatta, jos kerran verhotkin vielä on ikkunoissa lepattamassa...

Tuon kun osaisi maalata.

Aiheseen sopiva kuva. Pitää sisällään paljon asukkaiden suruja ja iloja.

Hylätyt talot, autiot pihat. :( Melankoliaa...taakse jäänyttä elämää tuossakin talossa. "Rannalla harmaja mökki, lahonneet seinät sen..." ...niin kuin vanhassa laulussa laulettiin.

Itsekin ajattelin hylättyä taloa, mutta kun ei löytynyt sopivaa kuvaa eikä kohdetta. Sinä löysit!

Niin, kyllähän tuosta kuvasta saa mielikuvitus ravintoa.

Ihana tunnelma! Hei, Ida laittoi blogilleni viestiä, ettei pysty kommentoimaan sivuillesi, vaikka olet vieraillut hänen..

Savisuti: sen tarinan haluaisin kuulla. Talon joidenkin tavaroiden tarina jatkuu meidän tarinassa - minulla on tuolta nojatuolit ja joitain pienempiä juttuja:)

Minz: omenapuu se on. Siinä oli hyviä omenia, mutta viime kesä oli liian kuiva tuossa kallion kolossa - tänä kesänä puu oli noin surkean näköinen.

Hilkka: niinpä, varmaan kaikki syntymästä kuolemaan

Tarjuska: se on kaunis laulu.

Kutuharju: samoja uria ajatukset kulkeneet. Kuva on kesältä, mutta ei sen käsittääkseni tarvi olla juuri otettu...

Hannele: aivan. Ja vielä kun saisi tuoksun mukaan, vanhat talot haisevat mielestäni hyvälle.

Maria: täytyypä katsoa bloggerista toimiiko linkki sivuilleni. Vaikka ei se Ida täältä mitään saa irti, kun en kirjoittele enklanniksi - enkä norjaksi:)

Autiot talot ovat jatkuvan melankolian aihe. Nehän muistuttavat elämänkaaresta, joka on katkennut ja jättänyt talon yksin ja hyljätyksi. Ne muistuttavat menneestä ajasta, jolloin talo oli rakastettu ja se oli tärkeä osa kylää. Paljon kertova kuva.

Taitaa koko talo olla kursiivissa - vinossa.

Hyvä oivallus! Ei ole alakuloisempaa näkyä kuin hylätty, autio talo. Eikä tällä talolla taida olla toiveita päästä kenenkään kodiksi enää, joten sen tilanne on jatkuva, kursiivinen.

Ihastuttava löytö ja hyvä oivallus!

Todella hyvin aihetta kuvaava otos ja kaunis kuva! Hienosti keksitty!

Tuija: näin on, kylätiellä ne ovat alituinen melankolian aihe
Obeesia: heh, myös siihen kursiiviin sopiva - vinossapa hyvinnii, kun on kivijalkakin osin painunut:)

Iines: näin on. Vaikka toisaalta toivoisin, että talon tukeva hirsikehikkö löytäisi vielä jossain vaiheessa jatkoa vaikkapa kesämökkinä...

Katriina: kiitos:)

Kre: kiitos sinullekin - olet siis palannut, tervetuloa takaisin:)

Kyllä tässä toteutuu kursiivinen melankolia kaikessa koleudessaan (ja kauneudessaan: rakastan vanhoja hylättyjä taloja!). On kai paikallaan, niin kauan kunnes vain romahtaa. Katoaa. Ihana kuva!

Aihe oli vaikea, mutta sinä osuit kyllä kuvallasi napakymppiin. Tuolla talolla on varmasti jatkuva alakulo, ja jos sitä jää katselemaan saa varmasti tartunnan, ellei sitten ole remonttihullu, minä jo näen kuinka sitä voisi korjata ja ottaa käyttöön...loppuisi talon alakulo ;)

Elegia: kiitos kehuista - kaunis ja surullinen on hän

Nelmi: heh, niin vaikea oli, että piti tosiaan ensin vähän harjoittaa tutkivaa journalismia ja selvitellä sanojen sisältöä;)