Oman matkani kohokohta oli Pompeijissa käynti.  Historialliset kohteet kiehtovat, niistä jo kouluaikana luin innokkaasti ja tietysti Pompeijista myös järkyttyneenä.  Sinne pääsy oli jotenkin ihan liikuttavaa ja siihen liittyi köyhän perheen lapsuus, jolloin kaikki tuntui niin saavuttamattoman kaukaiselta.  Olin lähempänä kahtakymmentä käydessäni ensimmäisen kerran Helsingissä ja lapsena tuntui kaikki Jyväskylän ja Laukaan ulkopuolella olevan itselle ulottumattomissa.  Vaan niinpäs vain pääsin kurkistamaan Pompeijiinkin:)

Pompeijissa oli ankara maanjäristys v. 62  ja jälleenrakennustyöt tuhosta olivat vielä kesken, kun kauniina elokuun 24. päivänä v. 79  kaupunkia kohtasi edellistäkin kauheampi tuho - Vesuvius alkoi purkautua ennalta varoittamatta valtavalla voimalla pimentäen auringon.  Ensin kaupunkiin iski kuuma myrkkykaasupilvi, joka surmasi osan väestä kesken arkisten askareittensa ja seuraavaksi sinne alkoi sataa polttavaa tuhkaa ja laavaa ja lähipäivien aikana kaupunki peittyi niihin täysin, että merkkiäkään siitä ei jäänyt maan pinnalle.   Kaupunki, josta oli ollut matkaa merelle puoli kilometriä oli tuhon jälkeen kahden kilometrin päässä merestä.

Kadonnut kaupunki unohtui lopulta vuosisadoiksi ja vasta 1700 luvulla maanviljelijä maata muokatessaan löysi alueelta pronssimaljakon ja tutkijat kiinnostuivat alueesta.  Vielä kului sata vuotta ennen kuin alueella aloitettiin järjestelmälliset kaivaukset.

Nyt Pompeiji on tiettävästi kaivettu esiin kokonaan, mutta kaivaukset ja tutkimukset alueella jatkuvat.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy taustalla Vesuvius.

Historian tutkijoita kiinnostaa alue jatkuvasti...

Ihmeen hyvin säilyneitä seinämaalauksia sieltä on löydetty ja joka paikkaan ne raapustelijat merkkinsä jättävätkin, mrrrr...

Narkissoksen tarina löytyy netistäkin...

No nyt tuli postauksen kuvatila täyteen tai jotain, kun en saakaan enää kuvaa lisättyä, mutta johan näitä tässä tulikin:)  Eikun katkesikin netti välillä...