Reissu keväiseen Italiaan oli mukava kokemus.  Vanhat kaupungit ja kohtuulämmin sää suosivat meitä kaupungeissa kiertelijöitä.  Kameraa käyttelin niin, että en ole vieläkään kaikkia kuvia saanut käytyä läpi, joten matkaraportti on vähintäänkin sekava - ehkä se kertoo myös matkasta, jolla risteilimme vähän tunteen mukaan sinne ja tänne8)  Sorrentossa oltiin useampi yö, mutta muuten vaihdettiin paikkaa ahkerasti, mikä tietty tarkoittaa myös matkapakaasien rahtaamista - niitä meillä oli kyllä vaan selkäreput, mutta siitäkin edellistalvinen selkävaiva muistutti jo itsestään.

Milanoon lensimme halpalennolla ja siihen se halpuus sitten loppuikin.  Pojat ovat jo isoja, joten joka paikassa maksettiin viidestä aikuisesta - eipäs sentään - Pompeijiin EU-koululaiset pääsivät ilmaiseksi, kuten muihinkin historiallisiin kohteisiin.  Ilmeisesti syynä on se, että kaikille EUlapsille on annettava samat etuudet kuin oman maan kansalaisille ja ilmeisesti nuo ovat ilmaisia italialaislapsille?  Jos joku tietää asialle muun syyn olisi kiva tietää:) Yövyimme Milanossa rautatieaseman lähellä ja hotellin ikkunasta näkymä kerrostalon pihalle oli varsin kaupunkimainen, mutta mitäs sieltä löytyikään - kasvihuone!

Milanon keskusrautatieasema on pompöösi rakennus, jonka fasistit ovat rakentaneet lopulliseen muotoonsa v. 1931 valtansa osoitukseksi... Kuvassa näkyy etualalla myös hauskasti maisemoitu roskis, joita Milanossa näki eri kuvioilla.

Milanosta matkustimme junalla suoraan Napoliin vähän reilu viidessä tunnissa - liput paikkalippuineenmaksoivat melkein satasen/pää, mutta juna on lentoa mukavampi, kun pääsee suoraan keskustasta keskustaan.  Muistimme leimata liput asemalla, joka meillä ihan ensimmäisellä junamatkalla Italiassa aikanaan unohtui - tai siis kukaan ei tullut sanoneeksi sitä meille  ja jouduimme maksamaan liput toiseen kertaan... Tällä kertaa kohtasimme vain kielitaitoisia lipunmyyjiä ja kaikki muistivat mainita myös leimaamisen.

Napoli ei näyttänyt saaneen roska-asioita kuntoon, vaan sunnuntai-iltapäiväinen saapuminen sinne oli melkoinen järkytys nimenomaan aseman seudulla - en edes kehdannut ottaa sieltä kuvia!  Viikon päästä tilanne oli kyllä parempi, mutta ei asia todellakaan ollut järjestyksessä, vaan epämääräisiä roskaläjiä oli siellä täällä ja kaupunki muutenkin likainen verrattuna muihin.  Kanssamatkustajarouva junassa sekä Esikoisen italialainen avokki kehottelivat olemaan Napolissa varovaisia - päätimmekin hiukan järkyttyneinä näkemästämme jatkaa matkaa suoraan Caprille, kun ensimmäisenä menimme luurailemaan merelle.

Näkymiä matkalla rantaan, jossa olikin suuri satama ihan kaupungilla ja vain pieni pätkä yleisölle vapaata aluetta...

Napolissa olivat pyykit kuivumassa parvekkeilla ihan keskustassakin ja lakanapyykit saattoivat roikkua alakerran parvekkeelle, mutta ilmeisesti ihan sovussa, jokainen vuorollaan:)

Merimatka Caprille kesti n. tunnin ja oli ihan mukava sekin, kun ei ollut kovaa merenkäyntiä ja matkalla näki hienosti rannikkoseudun ja sen Vesuviuksen, joka ei sitten savunnutkaan vaikka olin luullut.  Ja josta ei edes niin varmasti tiennyt mikä niistä vuorista oli Vesuvius - se varmistui vasta Pompeijissa.

Capri oli hieno pieni saari enimmäkseen kalliota ja kylät niiden kainalossa.  Taloja oli mitä kummallisimmissa paikoissa kallioitten päällä - siellä asuessa ei sovi potea korkeanpaikan kammoa.  Kävi niin, että emme meinanneet millään löytää avoinna olevaa hotellia - melkein kaikki ovat kiinni talviaikaan ja ihan sattumoisin vähän ennen kuin olisimme hypänneet viimeiseen paattiin pois sieltä törmäsimme mieheen, joka kuljetti meidät pimeitä kujia pitkin hämärään pikku hotelliin - olisi voinut melkein pelottaa muuten, mutta tiesin, että emme ole erityisen ryöstettävän näköisiä.

Satamasta noustiin muutama sata metriä rinnettä ylös kapeaa kujannetta, huom. reput selässä - jossa kylän vahtikoirat laskivat ohikulkijoita?

Talon portilla oli tällainen kuva, heh:)  Hienoja rautaportteja ja -aitoja oli kaikkialla ja postilaatikoita olisi voinut kuvata enemmänkin.

Ylhäältä Piazzalta alaspäin näkymät olivat huikeat - tosin kaikissa kuvissa joissa näkyisi merelle asti on immeisiä ja kuva kaventaa korkeuseroa...

Jossain siitä ylöspäin oli vanhoja muureja, mutta sinnekään ei päässyt tällä kertaa - kaikilla kujilla kävi kova remontoinnin kuhina, saari valmistautuu kesäsesonkiin.

Ei mutta arki kutsuu ja nyt on lähdettävä käyttämään mummua kaupoilla, lisää kuvia tiedossa kyllästymiseen asti, oletan:)  Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!