Kauniit kuvat. Minäkin antanut joidenkin lelujen koristella puutarhaa,
muoviveneetkin niin kivoja kallion lammen vieressä ;)

Lämmön vaikutus on ihmeellinen. Meillä riittää muutama päivä hellettä ja ruusut aukeavat, kukkivat ja lakastuvat saman tien, kuin nopeutetussa filmissä. Samat ruusut keväämmällä kukkivat hyvinkin pitkään. Täällä pitkäkään ei ole ihan niin pitkä kuin siellä mutta kuitenkin.
Särkynyt sydän on todella nimensä veroinen, luonto se vaan tekee ihmeellisiä muotoja. Kaunis kukka.

sait toppatakin päällesi ;)

Ihanan rehevän näköisiä ja täyden värisiä kukkia täällä! Särkynyt sydän on niin ihana, niin ihana! Minulla on noiden särkyneiden sydänten kanssa ollut epäonnea, niitä on ollut yhteensä neljä, eikä mikään ole tätä nykyä hengissä. Ehkä ne on maistuneet myyrille tai mädäntyneet niille sijoilleen viime talven oloissa. Täytyy ehkä taas kokeilla joku vuosi. ehkä on olleet huonoja yksilöitä tai jotain.Tulikellukkakin on johonkin hävinnyt kukkapenkistä. -mutta onneksi aina jotakin kukkii.

Jokos olet uskaltautunut kärhöostoksille? ;)

Nämä kesät on kyllä tosiaankin olleet erilaisia. Tuntuu että kaikki kukkii ihan miten sattuu, eikä voi enää yhtään tietää koska jonkun kukinta alkaa. Mutta sehän on vain hauskaa kun elämässä on jännitystä!


Piti vielä tuosta ruusuorapihlajasta sanomani, että mekin ollaan periaatteessa kartasta katsottuna 2-3 vyöhykkeen rajalla, mutta meidän tontti on varmaan lähempänä nelos- kuin kakkosvyöhykettä, kun ei ole metsää suojaamassa eikä järveä tai muuta vettä tasaamassa lämpötiloja. Olen kyllä toisaalta kuullut, että suojaisella paikalla se menestyisi 4- vyöhykkeelläkin Jyväskylän tienoilla. Myönnettäköön, että minäkin odotin että ruusuorapihlajani olisi kärsinyt joitain pakkasvaurioita, mutta ei edes oksien kärjet olleet paleltuneet, toisaalta moni 5 vyöhykkeen ruusupensas otti pakkasesta nokkiinsa meidän tontilla. Tässä on varmasti taas kyse siitäkin, että sitä ei ole vain kokeiltu pohjoisempana, eikä taimistoviljelijät uskalla laittaa menestymisvyöhykesuositusta, ennenkuin joku taimitarha on uskaltanut sitä kokeilla. Tontin pienilmasto voi vaikuttaa parikin vyöhykettä suuntaan tai toiseen. Mikään ei ole varmempi kuin epävarma. :)

Voi, kun sulla on paljon kauniita kukkia siellä.
Sittebn sulla oli se tulikellukka, kun mullakin.
Se vika mulla sitten on ollutkin, kun en ole nyppinyt niitä kuihtuneita kukkia pois, pitääkin heti mennä!

Dinosaurus - Ihana! :D

Ai, sinnekkös sinä olet kadonnut... puskien juurelle. Upeaa! Hauskoja kuvia ja antaa vain kaikkien kukkien kukkia jälleen. Kuvausmateriaalia tulee roppakaupalla. Ei oikein tiedä mihin linsinsä suuntaisi tätä nykyä.

Nuo särkyneet sydämmet olisivat meillekin sopivia, pitää ensi keväänä miettiä paikkaa.Kaunista kukintaa pihallasi.

Kaunista teillä! Tulikellukka on sen värinen että sen voisin haluta omallekin pihalle, kiva tietää että siinä on nyppimistä tiedossa.

Hannelen paratiisi, meillä on varmaan aika samanlainen maku puutarhan suhteen, ainakin tykkään tosi paljon käydä kurkkimassa kalliollesi:)

Sirokko, näin se on, että lämpö vaikuttaa tosi paljon kukinta-aikoihin. Viime kesä oli sateinen ja pilvinen, mutta kaikki kukki komeasti, kun ei kumminkaan ollut kovin kylmä:)

Laura, monet tekijät vaikuttavat kasvien viihtymiseen eri paikoissa. Noiden lisäksi tulee vielä mieleen maaperä, kun täällä on kylmä ja vettä pidättävä savimaa. Edellisen kodin hiekkamaahan verraten siinä on hyvää ja huonoa - huonoa kylmyys, mutta hyvää se vedenpidätyskyky, kasvit on vaan sitten valittava maan ja paikan mukaan:)

Harakka, onhan noita kertynyt:) Nyppimällä saa tosiaan kukinta-aikaa pidennettyä tulikellukalla.

Nia, hih, ei mitään tonttuja:)

Lepis, puskiinpa hyvinkin, siellä on mukavaa viettää kesää:D

Arleena, varmasti sopisi, perinnekasvi, joka sopii moderniinkin puutarhaan:)

Savisuti, kiitos:) Tulikellukan varsinainen kukinta-aika alkaa jo toukokuulla ja jatkuu pitkälle kesäkuuhun. Kukintaa saa pitkitettyä, kun nyppii kuihtuvat kukat pois.

Särkyneet sydämet on tosi kauniita! Tahtoisin niitä itsellekin, mutta olen kehnoista kehnoin puutarhurina. :)

tosi kauniita nuo särkyneet sydämmet ;)
tosi kylmää tänäänkin ulkona ja juhannukseksikin luvattu kylmää mutta onneksi voi olla myös lämpimässä sisällä..heh! ;)

Muksevia?? Meillä pikkusydämet puuttuvat puutarhasta, niitä on hankittava. Viime vuonna hankituista neljästä valkoisesta särkyneestä sydämestä kaksi kuoli talvella. Onneksi kaksi on vielä jäljellä ja toinen niistä jopa ihan pirteänä.
Mikäs pioni tuosta kuoriutuu?

Upeita kukkia! Erityisesti tuo särkynyt sydän, tosi upea, en muista jos olen sellaista edes nähnyt tai sitten en ole kunnolla katsellut.Ihana sydämen muoto niissä!

Inkataika, perennat on siitä hyviä, varsinkin nuo vanhat, että sopivaan paikkaan päästessään ne melkein hoitavat itse itsensä:)

Aurinkoinen, joo, onneksi ei ole ihan pakko pihalla palella:)

Kuusirannan emäntä, muksevia, mukavia - taitaa olla meidän omaa perhekieltä:) Valkoinen särkynyt sydän onkin paljon arempi tapaus kuin tämä punainen - olen sitä parina kolmena kesänä istuttanut, muttei ole mennyt talven yli. Punainenkin katosi alkuvuosina, mutta tuo on nyt jo viihtynyt useamman talvenkin - ehkä pihassa alkaa olla suojaa ja lisäksi istutan nykyisin kaiken kohopenkkeihin märän savimaan vuoksi. Tuo pionin nuppu on Festiva Maksiman:)

Yaelian, särkynyt sydän on jo kauan suomalaisissa pihoissa kasvatettu perenna, mutta olisiko enemmän maalaispihoissa, kun kasvaa aikas isoksi vanhemmiten?:)

Tuon särkyneen sydämen mie haluaisin myös itselleni. Pitäisköhän investoida...

Hanni, eikö sattuisi kellään sitä kasvamaan puutarhassaan siinä lähistöllä - vanhoista puskista saa yleensä jakopaloja? Tuo omani on naapurista Isännyyden kototalosta saatu, ostosydämet eivät kotiutuneet tänne - olivat varmaan liian eteläistä alkuperää...

Erilailla kesä ja kevät meitä hellii, onneksi on vaihtelua, ei kumminkaan noita yöpakkasia tarvitsisi olla. Pionit meilläkin odottavat lämpimämpää ilmaa.

Nuo sarkyneet sydamet ovat kovin kauniit = miksei minulla ole sellaisia?

Pihasi kukkii ihastuttavasti ja värikkäästi.
Onneksi kaikki kukkaset eivät niin välitä nokkaantua kylmistä ja kosteista olosuhteista.
Kesät on erilaisia. Minulle tulee tästä alkukesästä mieleen -87 vuoden kesä, jolloin ei tainnut olla montaakaan aurinkopäivää koko kesänä. Sateet olivat sen kesän yhteinen nimittäjä.

Täytyypä udella olisiko jossain naapurissa sydämiä jaettavaksi ;) , Jos siinä tosiaankin on se, että ne lähtevät paremmin kuin hennot myyntitaimet. Kohopenkkiin minäkin niitä laitoin, kalliokielojen kaveriksi, haaveilin että heistä tulisi hyvä parivaljakko. Olet kyllä saanut noihin kuviisi juuri sen särkyneiden sydänten olemuksen, josta minä puutarhaani haaveilen.!!

Tia, ensi yöksi sitä pakkasta ovat ennustaneet, toivottavasti menee ennustus pieleen8)

HPY; niin miksei?8)

Airmarii, onhan näitä sadekesiä sattunut ja onneksi valtaosa kasveista selviää niistä, puutarhuri taitaa kärsiä eniten:) Myös kesä -98 oli erittäin sateinen - sen muistan tarkasti kun rakennettiin tätä taloa ja sade kohtalaisesti haittasi...

Laura, herkän kaunis kukka se on ja tosiaan, kannattaa kysellä josko jolla kulla olisi lähistöllä jo kauan kasvanutta kantaa, sellainen aina varmemmin selviää hengissä:)

Upeita kuvia. Noita katsoo mielellään kun ei omista mökkiä. Ihana piha! Hyvää juhannusta!

Anna, kiitos ja samoin hyvää juhannusta sinulle:)