Kuusirannan emäntä oli miettinyt luonnonkasvien paikkaa puutarhassa ja kyseli muiltakin aatoksia samasta.  Laura olikin jo vastannut hienosti ja monipuolisesti.

Kevään ensi airut leskenlehtihän herättää ristiriitaisia tunteita - aina se ilahduttaa kukinnallaan keväällä, mutta kukkapenkissä se muuttuukin rikaksi.  Moni luonnonkasvi on tosi kaunis, mutta tavoittelemme erikoisuuksia ja tavalliset jäävät jalkoihin.

Täytyy kyllä vähän puolustaa erikoisuuksien tavoittelua, niillä saa nimittäin monimuotoisuutta.  Nämä alkukesän kaunottaret voikukka ja leskenlehti muodostavat nimittäin paikallaan melkoista monokulttuuria - hyvään maahan päästessään ne leviävät niin tehokkaasti, etteivät jätä muille mahdollisuuksia8)  Hiekkaisilla pientareillahan nekin joutuvat oikeasti taistelemaan paikastaan ja joutuvatkin luovuttamaan sen monelle muullekin.

No, oma pihani on vanhaa peltoa - rohkeasti puhuttelen sitä jo puutarhaksi aina toisinaan, vaikka on se aika suureellisesti sanottu.   Pienin taloudellisin uhrauksin, lapiovoimalla ja laiskuudella ei niin suuria rakenneta, vaikka olenkin tässä jo touhunnut kymmenen vuotta - tosin pari ensimmäistä kesää tämä oli vielä melkoinen rakennustyömaa.  Ehhhh, taitaa alkaa jo selityksen makua?

Niitä luonnonkasvejahan tässä oli ennestään - viljapellolla - nimittäin juuri sitä leskenlehteä, oli voikukkaa ja juolavehnää!  Ne eivät tietysti olleet kärkipäässä suosikkilistallani kukkapenkkiä laatiessa, eipä suinkaan vaan niistä halusin ehdottomasti eroon.  Luuletteko, että onnistuin?  No en - tosin kukkapenkissä on enää juolavehnää...

Luonnonkasveilla aloitinkin pihan kukittamisen.  Kuljin lapio ja muovi auton peräkontissa ensimmäiset kesät ja aina autoreissuilla kaapaisin matkaani milloin mitäkin milloin mistäkin.  

Aivan - luvatontahan se on, mutta lupaan, etten koskaan ottanut viimeistä kasvia paikaltaan, siistin tekemäni kuopan ja enimmäkseen löysin niitä vielä omalta maaltani.  En ottanut niitä sellaisista paikoista, missä kulkee paljon ihmisiä ja voisivat myös olla innokkaita kasvin ottajia.  Kukkapenkeistä laskin löytyvän 24 tällä alueella luonnossakin pärjäävää kasvia, tosin usein viljelykarkulaisena.  Ja vielä puuttuu esim. kissankello, jolle vaan en ole löynnyt viihtyisää paikkaa...

Komea lupiini (Lupinus polyphyllus), tuo tienvarsien mielestäni kaunistus, taitaapa sekin olla nykyisin useimpien mielestä kauhistus tuli pihaan ensimmäisenä.  Sinisenä, punaisena ja valkoisena, useampi juurakko ja useampaan paikkaan ja myös rantasaunalle. 

Edelleen tykkään siitä, se ei ole tässä tiukassa kylmässä savimaassa levinnyt mitenkään hillittömästi ja nurmikolta olen sen saanut leikkurilla hätistettyä sieltä, minne en sitä toivo.  Ison pihan reuna-alueilla sillä on tilaa kukoistaa ja onpa yksi puska ihan kukkapenkissäkin, katkon vain kukkavarret poikki ennen siementen muodostumista.

Ensimmäisessä kuvassa on kasvusto autotallin seinustalla, siihen on tullut laitettua vain sinistä ja siniseksi nämä kasvustot helposti muuttuvat, se on jotenkin geneettisesti vahvin väri...

Toisessa kuvassa on juhannusillalta rantasaunan lupiinipöheikköä - siinä se pysyy hallinnassa vesijätön, viljapellon ja leikatun nurmialueen välissä...

Keltakurjenmiekka, iris pseudacorus, oli myös ensimmäisiä pihaan ylipäätään tuotuja kukkia - ensimmäinen kevät oli todella märkä ja tuntui, että vain vesikasvit täällä edes viihtyisivät8)  Keltainen iirishän on niitä kasveja, jotka pärjäävät sekä ihan vedessä että myös kuivalla maalla, tosin ei kuivassa kasvupaikassa.  En löydä kuvaa kasvustosta ihan erikseen, mutta pohjakuvassa iiriksen hienot miekkamaiset lehdet näkyvät ison kiven takana ja pikkukuvassa on lähikuva kukasta.  Aikainen kasvuunlähtö ja koko kesän kauniina säilyvä lehdistö ovat plussaa tälle pärjääjälle...

P.S. Löytyi sittenkin kuva koko puskasta kukkivana - näitä puskia on kyllä useammassa paikassa.  Pöllejä on vähän siellä täällä, jossain kanoja jarruttamassa, jossain ruukun alustana...

Tästähän tulikin nyt mahdotonta höpötystä, jatkan toiste:)  Terveisiä vaan sairastuvalta  - Ensimmäinen kaksosista soitti eilen kesken koulupäivän josko haetaan kotiin kun on huono olo ja kuumetta olikin 38, paha olo mahassa, mutta mitään ei tule.  Isännyys alkoi illalla valitella huonoa vointia ja on istunut pytyllä ison osan aamuyöstä ja nyt taas...