Kaunis syksyinen kuva, hyvä varjot kuvassa.

Pehmeät, lämpimät syksyn värit. Kuoppien jälkeen osaa sileälle antaa enemmän arvoa, sekä tiellä että elämässä.

Sitähän se, ylämäkeä, alamäkeä, mutkaa ja suoraa, kuoppaa ja sileää, eittei kävisi elämä liian yksitoikkoiseksi. Valoa ja varjoakin vielä kuvassasi.

Hyvä kuva tiestä. Tuntuu kuin itse olisi siinä kävelemässä eteenpäin :)
Kivan kirjoituksen olit laittanut postaukseesi:)

Jopa onkin kaunis aurinkoinen tie. Hiekkatietä kaipailee täällä kaupungissa aina välillä ja pienet vesilammikot vaan piristää näkymää.

Hienoja ajatuksia sinulta elämän tiestä, ja kaunis sekä tekstisi symboliikkaan sopiva kuva!

Ihana kuva ja kaunis teksti!

Doris50:aamulenkkiäni tuolla tiellä vaellan aina kun vaan voin...
Maija:mukava on tuota tietä tallata.
Sirokko:heh, meiltä vaan puuttuvat ne ylämäet - sinulla taas on hurjia sellaisia!
Susanne:kyllä sitä on hyvä tallustaa.
Inkataika:totta, ei pienet lätäköt pahaa tee.
Katja:kiitos.

Marjut:kiitos, olitkin linjalla samaan aikaan:)

Pienet hiekkatiet ovat aina jotenkin niin ihania. Ehkä johtuu siitä, että pienenä niitä oli enemmän. Mummolaan meni hiekkatie, mökille meni hiekkatie...Nyt omalle mökille menee hiekkatie tai ei siis mökille asti,vaan venesatamaan. Asfalttitiet eivät ole yhtä kivoja, niitä pitkin mennään töihin tai kauppaan tai...

Tällä hiekkatiellä ehtii tuumiskella eikä vain ryntäillä kiihkeästi eteenpäin, eteenpäin. Ja ehkä kaikkein mieluimmin polkisin verkkaisesti pyörällä, kuuntelisin itseäni ja metsän huminaa, katsoisin auringon leikkiä:
antaisin luonnolle puheenvuoron.

oi kun kaunis kuva ja niin ihanat värit!!

Hieno syksyinen tie, mukaansa vie!

Sinun tiesi johtaa valoa kohti. Se on ihanaa. Hieno kuva.
Minulla nyt vähän mutkittelee näitten blogipohjien kanssa, mutta nyt löysin "kotiin".

Ei ne pienet tärinät haittaa, muuten hyvällä tiellä ;D Kaunis kuva!

Se on jotenkin osa suomalaista sielunmaisemaa tuollainen hiekkatie (mutkineen) keskellä 'ei mitään'. Samaan sielunmaisemaan niittaisin vuodenajat, metsän, järviveden ja ainakin vielä saunan. :)

Saatteeseesi ei ole lisäämistä. Näin se on.

Wonderful scene.
Reminds me of spring.... :)))

Aika jännä juttu, miten eri lailla värit koetaan. Minusta kuvassa on keväinen ilta, kohta hämärtyy. Kaunis kuva. Sileitä teitä ei oikeasti kai ole edes olemassa. Mutta toivoa on. :)

Kesätie...
Ihana. =)

Nana:eri tunnelmia tiet tosiaan taitavat mukanaan kantaa - kaupunkeihin kuljetaan erilaisia väyliä pitkin:)

Lastu:kaikenlaisissa säissä olen tuota tietä tallannut ja aina se on erilainen ja uusi ja äänimaailmakin tosiaan eri kun vaikka vertaa kesäistä aamua tai lumipyryistä talvipäivää...

Auringonkukka:kiitos:)

Harakka:niin tekee:)

Uuna:niin se vie:) Kiva, että löysit itsellesi sopivan blogikodin!

Marja-Leena:eipä niin ja jos vauhti vähän hidastuu näkee enemmän;)

Krisu:siinähän ne:)

Zilga:kiitos:)

Ida:thank you for your visit:) In fact it's autumn, but light looks like spring to me too8)

Elegia:piti ihan tarkistaa että syksyllä olen nuo kuvat ottanut, sillä valo on aivan keväinen:) Syysaamun valo voi siis olla kuin keväisen illan...

Todellakin kaunis kuva ja erittäin hieno kuvaan liittyvä symboliikka kirjoituksessasi.

Tuota tietä ei kannata kulkea keskellä, reunat ovat sileämmät, ei siis kultaista keskitietä näkyvissä: pitää valita puolensa ;) Kuvasta tuli minullekin mieleen ihania kesämuistoja lapsuudesta, mummolasta.

Sateen jälkeen on aina kaunista :)

Tunnelma maisemassa siloittaa kuoppaisenkin tien, kuten elämän parhaat puitteet siloittaa elämänpituisen tien.

Moniulotteinen kuva. Ihana hiekkatiemaisema. Noita on nykyään aika vähän. Tuli nostalginen olo.

Mie niin tykkään tuollaisista kuvista, joista herää välittömästi uteliaisuus: mitä tuon viimeisen mutkan jälkeen tulee...

Tarolino:kiitos:)

Kutuharju:sileämpää kohtaa on tieltä aina haettava ja siellä voi huoleti vaihtaa vaikka välillä puoltakin onneksi, elämässä puolen vaihto ei ole ihan niin helppoa;) Ajatteles, minä saan elellä täällä mummolan maisemissa jatkuvasti - kaupungissa kasvaneena kyllä siitä muistan elämääni kiitellä:)

Hansu:sade puhdistaa ja kirkastaa värit:)

Arleena:niin totta, hienosti sanottu:)

Neulekirppu:totta on, että näille hiekkateille ei niin usein asiaa tule ellei niiden varrella ole jotain henkilökohtaista. Kauppojen lähellä on täälläkin pikitiet:)

Hannele:se on totta - vaikka kaukanakin oleva mutka aiheuttaa uteliaisuutta:)

Hallatar:uskoa kesän paluuseen vahvistavat nämä kesäisemmät kuvat:)

Syyskesän ilta-aurinko. Ja pari lätäkköä tiellä - tekis mieli löträtä.

Kaunis kuva tiestä...vähän kuoppia ja varjoja sekä valoa. Ilman niitä tiemme voisi olla vähän liiankin tasainen, eikä sitä elämää osaisi arvostaa samalla lailla. Hyvä muistaa, että kuoppienkin jälkeen, tulee vielä sileää tietä ja sateisenkin päivän ja varjojenkin jälkeen, aurinko vielä paistaa. :)

Löysin tämän runon:

Toisten tiellä
on lepopaikkoja
päivänpaisteessa –
he tapaavat toisensa siellä.
Mutta tämä
on sinun tiesi,
ja juuri nyt,
nyt juuri et saa horjua.

Itke
jos voit.
Itke
mutta älä valita.
Tie valitsi sinut –
ja sinun osasi on kiittää.

(DAG HAMMARSKJÖLD)

Kaunis tie uuteen vuoteen!

Leenukka:hih, älä kerro kellekään, mutta välillä teen puroja8)

Tarjuska:ihana runo!

Meripilvi:sitä on hyvä tallustaa eteenpäin ja tulevaan:)

Kuvastasi tulee lapsuus mieleen. Sen ajan hiekkatiet. Ja sateen jälkeiset lätäköt.
Kauniin tasapainoinen silirimpsis

Aimarii:hih, silirimpsis eikun kiitos:)

Kyllä kai se silirimpsis tosiaankin on asenne.

KirsiM:niin se varmaan onkin - jotain huoletonta se pitää sisällään:)