|
|
|||
|
04.09.2008 - 08:35
on Valokuvatorstain 100. juhlahaaste. Omani on tältä kesältä, vaikka meillä ei onneksi mitään katastrofimyrskyjä ole sattunutkaan. Ihan vaan semmoista tavallista tuulen tuiverrusta, joka heittelee pihalle jääneitä tavaroita ja ryskähtelee nurkissa.
Ukkosiakin oli aika tavallinen määrä, onneksi sekin. Monena kesänä se on aiheuttanut tuhoja: vähintäänkin koneita on mennyt taloista ja kuolipa yhtenä vuonna lehmä, joka oli juuri salaman iskiessä juomassa automaatista. Kuvissa myrsky ei vielä ole alkanut - tyyntä myrskyn edellä... Ukkonen jyrisee jo etäällä, vaikka pilven raosta pilkistää aurinko...
|
Arkisto
2011 2010 2009 2008 2007 Kategoriat
Nappaa nappi
Sivut
KANNATTAA KÄYDÄ MYÖS:
MUITA MIELENKIINTOISIA LINKKEJÄ:
|
||
Kuvastasi ajatus lähti liikkeelle: Elämässäkin suuri osa ajasta menee sen miettimiseen, mitä saattaa tapahtua, jos... Aina elämän myrsky ei saavu, mutta sen odottaminenkin vie energiaa...
(Lisäsin omiini pari vanhaa kuvaa, yhtä harmaita kuin tämän kesäisetkin.)
rajapinta on mielenkiintoinen.
Uhka on olemassa, mutta toisaalta on vielä
valo ja tyyneys. Sitten räjähtää.
"Tyyntä myrskyn edellä."
Toisaalta kuva voisi olla myös myrksyn jälkeen otettu, kun luonto on puhdistunut ja aurinko voittanut myrskyn.
-mahtavaa
Auringonkukka:kiitos:)
MM:niin ne ajatukset virtailevat, yksi johtaa toiseen:)
Anuradha: kiitos:)
Doris50:eka näyttää saavan pisteet:)
Pekka:totta, vaikka oli tässä viikko jolloin taivaskuvista olisi tullut aina vaan tasaisen harmaita;)
Maija:totta:)
Neulekirppu: näin on:)
Ehlana: just, vesi on ollut kyllä löysässä tuolla taivaassa tänä kesänä:)
Evinia:totta, molemmissa on sitä samaa tyyneyttä. Mutta onko tunne silti toinen, se mitä ei näy kuvassa - ennen painostaa ja hiostaa, se sateen jälkeinen kuulaus on raikasta?
HPY:ihan erilaisia tosiaan kuin selkeänä poutapäivänä:)
Sirokko:petollista, sitä se juuri on! Toiselta puolen vyöryy tummia pilviä, kun toisella on vielä kirkas taivas.
Savisuti:heh:) Minä muuten tykkään ukkosestakin - toivon vaan aina kovasti ettei tule tuhoja...
Peregrina:eikös:)
Kutri:nouses jo ylös sieltä;)
Susupetal:niinpä:)
Aimarii:kiitos:)
Savumerkkejä:musiikkia korvilleni - eikun silmilleni:)
joskus jää joku kuva sillai takaraivoon muhimaan, ettei siitä pääse eroon. Tuo Inkiväärin maisemakuva on juuri sellainen. Piti tulla tänne uudestaan tunnelmoimaan sen ihanuutta. Tulee ihan omaa mökkiä ikävä! Huoks!