on Valokuvatorstain haasteena tänään. Kotimainen herättää ajatuksia, monenlaisia ajatuksia - lähellä tuotettu ruoka on itselle tärkeää kuten muukin kotimainen tuotanto - ruislimppu on niin kotimaista. Toisaalta kotimainen on jokaiselle eri kotimaasta riippuen. Suomen pystykorva, olkaatten hyvät - Remustakin vielä ennen näkemätön kuva...;)
Mä olen jäävi sanomaan tästä aiheesta mitään, kun olen varhain elämässä allergisoituneena joutunut vetäytymään kaikkien karvakuonojen seurasta pois, ja siitä on seurannut jonkinlainen etääntyminen koko eläinmaailmaan. Vanhemmat oli vielä ihan äärettömän koiravastaisia ja -pelkoisia ihmisiä, ja vasta viimeisen ehkä kymmenen vuoden aikana olen hiukan alkanut oppia olemaan koirien seurassa. En halua siirtää isovanhempien ennakkoluuloja omalle jälkikasvulleni.
Inkivääri kirjoitti 24.04.2008 - 15:54
Kutri: ei ihme, jos on koirat jääneet vieraiksi. Minulle on tullut koira vasta isännyyden mukana ja vasta sitten olen itsekin kunnolla niihin tutustunut ja niistä innostunut, lapsena ei ollut koiria kellään läheisillä ihmisillä - mummolassakin vaan kissoja.
Suomen pystykorva, niinpä! Tunnettua suomalaista tunnetta koko kuvan täydeltä.
Kutuharju kirjoitti 24.04.2008 - 16:47
Vaikka pystykorvat ja melkein kaikki muutkin eläimet ovat jääneet ja maatuneet kauas lapsuuteeni, juuri tämä rotu merkitsee yhä kaikkein eniten, jotain perusasiaa hamasta lapsuudesta :) Ja hyvin kotimaista, totta kai!
Alastalo: minen kanssa tykkää niistä pakkomusiikeista, mutta pakko sietää, kun niitä on nyt kaikkien kivojenkin sivuilla. Olisi sellainen, jonka saa avata jos tahtoo... Onhan se sitä, suomalainen pystykorva:)
Pisanka on muinainen munanmaalaustekniikka jossa täysi muna vahataan ja uppo värjätään niin monta kertaa,että ollaan tyytyväisiä koristeluun. Tämän jälkeen vahalla suojattu muna tyhjennetään ja poistetaan vaha lämmöllä. Ei ole enää hijaista:) mukava kun olet kommentoinut
:) No niin! Tähänhän se sulokkaasti suomalaisuus kiteytyy:) Lempeät silmät, mutta tarvittaessa peräänantamaton, jumalaton rähäkkä reviirinsä puolesta! Rapsutus sydämen valtaajillesi.
Voih, suomenpystykorvia! Nuo itsepäisetkin, kestävät, periksiantamattomat, omilleen uskolliset ja samalla iloisen pirteät nappisilmät ovat kyllä todella suomalaisia :D Kauniita ja ihania koiria kerrakseen!
Inkivääri kirjoitti 25.04.2008 - 21:27
Mirum: rapsut toimitetaan mieluusti perille:)
Evinia: kyllähän se monen pihalla on haukahdellut:)
Kyllä taas sykähdytti nähdä Remu. Jostain syystä tuo nappisilmä vei sydämeni, minun, kissaihmisen. Toki minä koirista pidän, mutta kissa on minun eläimeni.
Inkivääri kirjoitti 28.04.2008 - 10:36
Moninainen: lapsukaiset on niin suloisia, että vievät sydämiä:)
Kirjoittaja
Päiväkirjamainen kertomus elämästä. Perhe, kasvit sisällä ja ulkona, käsillä tekeminen ja maailmanmenon ihmettely, by
ja KIITOS TOSI PALJON IHANASTA PALKINNOSTA!!
kyllä tykättiin kovasti!
Oh-show: aivan, metsäverinen on suomenpystykorva, vaikka hyvin viihtyy perheenkin parissa - ja sauvakävelyllä, tosin koissulla ei ole sauvoja.
Aimarii: kiitos:)
Whatsoever: mukava kuulla:)
Auringonkukka: ehhh, vihdoin viimein:)
Vapulis: niinpä - Remusta en ole kuvia saanut, mutta hyvin menee ja kasvaa:)
Elegia: eikö olekin:)
Peregrina: eikö vaan olekin niin kotimainen:)
Mimosa: just:)
Susupetal: niitä:)
Kutuharju: niinpä:)
Obeesia: sepä juuri:)
Teresa: eikö vaan:)
Siis suomalaisenpaa koiruutta saa hakea. Ja kuva on hellyttävä.
Täst mie pijän!!
Furiae: heh, on niitä muitakin:)
Helmi: nii onkii:)
Kre: olitkin Remun innokkaimpia ihailijoita silloin ja kyllä sille aina maito maistui kun annettiin:)
Savisuti: hih, taisi niitä kuvia jokunen tulla;) Nyt vasta huomasin, että sinullakin on kuva ja kävin kommentoimassa - taisit olla ihan ensimmäinen.
Nukke: aika monessa talossa niitä taisi ennen olla:)
Juu eipä tuo mitään "haittaa" vaikket niitä kuvia tarvinnutkaan. =)
Tiiu: kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa:)
Rita: on se ihana:)
Sesile: ehhh, kyllä se kotimainen on:)
olit tehnyt hienon paketin!
Evinia: kyllähän se monen pihalla on haukahdellut:)