Kaunis huonekalu tosiaan, Inkivääri.

Voi että on ihana kaappi!

Lämmin punaruskea väri! Tuo olisi tervetullut meillekin -- tosin vain minun mielestäni, sillä 'kaapin paikan päättäjä' (sopi tähän niin hyvin, ei tietenkään käytännössä päätä ;) väittää että kaappipaikat on nyt kämpässämme täysi ja uusia ei kärrätä sisään ennen kuin jotain vanhaa rullataan ulos!

Tosi minulle mieleistä, rappiollista estetiikkaa. Juuri tuollaiset vanhat, aikansa eläneet kaapit, tuovat omaa tunnelmaa. Olisi omiaan meidän mökilläkin. :) Vanha on kaunista! :)

Ihana, vanha kaappi. Kaunista, ihanat värit.

Kirsi: niin se aika tavaran kaupitsee, onneksi ei ollut polttopuiksi laitettu - sellaistakin on paljon tehty vanhoille romuiksi luokitelluille huonekaluille.

Teresa: eikös:)

Kutis: tässä on se hyvä puoli, että voisi laittaa seinälle - seinäkaappihan tuo on, mutta meillä joutui lattialle, kun on rakennettu aika seinätön talo...

Tarjuska: hirsitaloon sopvia nämä ovat:)

Savisuti: värit tosiaan on minunkin mielestäni kauniit, niihin ei uskalla koskea:)

Huokaisen onnesta kun kaappiasi katselen. Se on TÄYDELLINEN.

Voi mitä aarteita vanhat esineet ja huonekalut ovatkaan! Minä myös pidän silmällä kaikkea hieman repsahtanutta, mutta esteettistä. Esimerkiksi olohuoneen ikkunan alla on ikivanhasta leveästä lattialankusta tehty penkki. :)

Oivoi...niin paljon heitetään ihanaa tavaraa pois. Olet löytänyt todellisia aarteita! Eletty elämä saa minunkin mielestäni näkyä esineissä!

Rappio voi olla myös kovin kaunista.

Lastu: todellako sitä mieltä;) Minusta se kyllä hipoo täydellisyyttä:)

Outi: sama maku meillä sitten:) Minulla on vanhoista lankuista tehty keittiönpöydän kansi...ja toinen pöytä on vanha ja sen kansi on säilynyt...

Jaana: sanos muuta. Arvaa olinko tytinässä kun törmäsin tuohon kaappiin siellä liiterissä.

Maija: eikö vaan:)

Ihana kaappi, todellinen aarre. Minäkin olen niitä ihmisiä, jotka kuljen silmät auki.Kerrankin pelastin ihanan vanhan, ehjän kattokruunun roskiksesta ja se on nyt meillä kunniapaikalla olohuoneessa.

Kaunis kaappi, tykkään tuollaisista vanhoista, kauan eläneistä.

Sesile: taas jotain yhteistä - emme pelkää auttaa hyljättyjä:)

Elegia: oikeasti - niissä tuntuu se elämä:)

Komea on kaappi. Onko se Italian muumio makuuhuoneessa?

Iisi: ei ole muumio meidän makkarissa, se on paavin kamarissa Roomassa;)

tosi kaunis lipasto! ja aika vanhakin!

Auringonkukka: toivottavasti ei vielä kaappi parhaassa iässään vaan näkee vielä toiset 150 v.:) Apua, kävin pihalla ja nyt rapisee multaa kynsien alta, kuinka sitä ei malta pitää näppejään pois mullasta...

Kaunis vanha kaappi! Väri on jäljittelemättömän upea.

Hyvä kun pelastit hienon kaapin.

Vapulis: väriä ei voi tosiaan mennä muuttelemaan - jollei se sopisi kotiini mieluummin möisin sen jollekulle, joka huolisi sen tuon värisenä:)

Hannele: päivän hyvä työ;)

Kaunis kaappi. Minäkin pidän kaikesta vanhasta.

Jännää muuten että itse ajattelin vain ja ainoastaan rappiota henkisenä tilana, ei tullut mieleen mitään konkreettista. Hmm, mitäköhän se kertoo minusta?
Huokaus.

Susupetal: että olet hengellinen tyyppi?;) Ja minulla on aina tavaraa, mitähän se kertoo minusta8]

Ihana kaappi. Ennen osattiin tehdä kaunista. Mitä Remulle kuuluu, onko siitä kuulunut jotain?

Se se onkin taito olla tekemättä mitään tällaiselle vanhalle esineelle. Kaunis kuin mikä, ja elämää nähnyt!

Tuollaista kaappia katsellessa aika pysähtyy ja mieli lepää. Eipä voi sanoa samaa niistä lastulevyhyllyistä, joita itsekin on tullut joskus hankittua. =0)

On tosi kaunis kaappi!

Moninainen: sanos muuta. Monesti miettii että köyhänkin talon käyttöesineet oli niin koristeellisesti veistettyjä tai taottuja, nyt on vaan suoraa ja sileetä ja maksaa liikaa. Remusta ei nyt ole vähään aikaan kuulunut, mutta viimeksi kuultuna hyvää:)

Käpsä: hih, näinhän se on - monesti tekisi mieli vähän silotella kolhuja:) Taitaa laiskuuskin olla hyvä apu siinä hommassa;)

Västäräkki: näin on:)

Kukka: oltiinkin samaan aikaan - minä kanssa tykkään siitä tosi paljon:)

Aivan upea kaappi. Olen myös vanhan ystävä, kirpputorien kiertäjä. Esineet kertovat omaa tarinaansa, niitä on myös hauska kuunnella!
Luopuminen on vain joskus vaikeaa kun ei paikat alkavat olla liina täynnä tarinoita!

Isäni on samanlainen, hän on kirjoittanut muuten noita esineiden tarinoita ylöskin .Jotta jälkipolvet tietäisivät mistä mikin kaappi on lähtöisin!

Maaretta: olisikin kiva tietää ihmisestä, joiden kanssa esineet ovat eläneet. Tämänkin kaapin talo oli kuitenkin outo. Itse asiassa sieltä löytyi päiväkirjan alku, mutta senkin pitäminen oli jäänyt...

Aivan ihania esineitä Tein muuten löydön eilen Riihimäeltä. Siellä on "Kauppahalli" niminen paikka, joka oli pullollaan romuromantiikkaa. Sinne mennessä pitäisi olla aikaa tuntitolkulla, jotta ehtisi tutkia joka nurkan. Siis aivan mahtava paikka, kannattaa ilman muuta käydä jos piipahtaa Riihimäellä

Merja K: kiitos vinkistä - tuollaisissa kaupoissa on aina kiva käydä kollaamassa:)

Mitähän aarteita nuo komeat ovet kätkevät taakseen? ;-)

Pekka: ehkäpä joku haaste vaatii paljastamaan asioita ovien takaa, mutta ei tämä - vaikka sisällä on kyllä varmaan samanlaista rappiolta pelastettua;)

Upea kaappi!

Helmi: eikös olekin, kolhuineen:)