löytää vanhasta ja rappeutuneesta estetiikkaa.  Valokuvatorstai haastaa tänään kuvaamaan rappion estetiikkaa ja siitähän ei meillä ole pulaa.  Minä kuulun niihin, joille toisen romu on aarre. 

Tämä kaappi oli roudattu liiterin seinälle ja hyllyille ovat jättäneet merkkinsä terva- ja maalipötit ja rasvaiset mutterit, joita sen hyllyillä on siellä säilytetty.  Meillä kaappi nököttää olohuoneessa, ilman muuta tuunausta kuin pesu.  Mielestäni se on kaunis
siltään - ajan hampaan jäljet saavat näkyä ja otsalaudassa näkyvä vuosiluku on ilmeisestikin valmistusvuosi.
Picture%20032.jpg
Vieressä pilkottaa puuastia, joka oli hylätty autioksi jääneeseen mökkiin.  Samaisesta mökistä on myös ompelupöytäni ja vanhat nojatuolit.  Tuolit oli kyllä pakko tuunata uuteen uskoon, sillä tekstiilin rappio on usein jo esteettisestikin arveluttavaa saatikka hygieenisesti... Myös toissa päivän kuva sopii aiheeseen ja tämä ja tämä ja tämä ja tämä, vanha, hylätty pihaamme siirretty aitta... Siis meillä on uusi talo (sekin vanhan kopio) ja  se on täytetty ja ympäröity rappiolla olleilla tavaroilla, joista kaikista saan jotain esteettisiä elämyksiä8]