Periferialife - elämää maalla

17.04.2008 - 11:13

löytää vanhasta ja rappeutuneesta estetiikkaa. Valokuvatorstai haastaa tänään kuvaamaan rappion estetiikkaa ja siitähän ei meillä ole pulaa. Minä kuulun niihin, joille toisen romu on aarre.

Tämä kaappi oli roudattu liiterin seinälle ja hyllyille ovat jättäneet merkkinsä terva- ja maalipötit ja rasvaiset mutterit, joita sen hyllyillä on siellä säilytetty. Meillä kaappi nököttää olohuoneessa, ilman muuta tuunausta kuin pesu. Mielestäni se on kaunis siltään - ajan hampaan jäljet saavat näkyä ja otsalaudassa näkyvä vuosiluku on ilmeisestikin valmistusvuosi.

Vieressä pilkottaa puuastia, joka oli hylätty autioksi jääneeseen mökkiin. Samaisesta mökistä on myös ompelupöytäni ja vanhat nojatuolit. Tuolit oli kyllä pakko tuunata uuteen uskoon, sillä tekstiilin rappio on usein jo esteettisestikin arveluttavaa saatikka hygieenisesti... Myös toissa päivän kuva sopii aiheeseen ja tämä ja tämä ja tämä ja tämä, vanha, hylätty pihaamme siirretty aitta... Siis meillä on uusi talo (sekin vanhan kopio) ja se on täytetty ja ympäröity rappiolla olleilla tavaroilla, joista kaikista saan jotain esteettisiä elämyksiä8]

Kategoria: Valokuvatorstai 38 kommenttia Kommentoi

Kirsi kirjoitti 17.04.2008 - 11:58

Kaunis huonekalu tosiaan, Inkivääri.

Teresa kirjoitti 17.04.2008 - 12:08

Voi että on ihana kaappi!

Kutis kirjoitti 17.04.2008 - 12:18

Lämmin punaruskea väri! Tuo olisi tervetullut meillekin -- tosin vain minun mielestäni, sillä 'kaapin paikan päättäjä' (sopi tähän niin hyvin, ei tietenkään käytännössä päätä ;) väittää että kaappipaikat on nyt kämpässämme täysi ja uusia ei kärrätä sisään ennen kuin jotain vanhaa rullataan ulos!

Tarjuska kirjoitti 17.04.2008 - 12:19

Tosi minulle mieleistä, rappiollista estetiikkaa. Juuri tuollaiset vanhat, aikansa eläneet kaapit, tuovat omaa tunnelmaa. Olisi omiaan meidän mökilläkin. :) Vanha on kaunista! :)

savisuti kirjoitti 17.04.2008 - 12:41

Ihana, vanha kaappi. Kaunista, ihanat värit.

Inkivääri kirjoitti 17.04.2008 - 12:46

Kirsi: niin se aika tavaran kaupitsee, onneksi ei ollut polttopuiksi laitettu - sellaistakin on paljon tehty vanhoille romuiksi luokitelluille huonekaluille.

Teresa: eikös:)

Kutis: tässä on se hyvä puoli, että voisi laittaa seinälle - seinäkaappihan tuo on, mutta meillä joutui lattialle, kun on rakennettu aika seinätön talo...

Tarjuska: hirsitaloon sopvia nämä ovat:)

Savisuti: värit tosiaan on minunkin mielestäni kauniit, niihin ei uskalla koskea:)

Lastu kirjoitti 17.04.2008 - 12:51

Huokaisen onnesta kun kaappiasi katselen. Se on TÄYDELLINEN.

Outi kirjoitti 17.04.2008 - 12:54

Voi mitä aarteita vanhat esineet ja huonekalut ovatkaan! Minä myös pidän silmällä kaikkea hieman repsahtanutta, mutta esteettistä. Esimerkiksi olohuoneen ikkunan alla on ikivanhasta leveästä lattialankusta tehty penkki. :)

jaana kirjoitti 17.04.2008 - 13:09

Oivoi...niin paljon heitetään ihanaa tavaraa pois. Olet löytänyt todellisia aarteita! Eletty elämä saa minunkin mielestäni näkyä esineissä!

Maija kirjoitti 17.04.2008 - 13:11

Rappio voi olla myös kovin kaunista.

Inkivääri kirjoitti 17.04.2008 - 13:13

Lastu: todellako sitä mieltä;) Minusta se kyllä hipoo täydellisyyttä:)

Outi: sama maku meillä sitten:) Minulla on vanhoista lankuista tehty keittiönpöydän kansi...ja toinen pöytä on vanha ja sen kansi on säilynyt...

Jaana: sanos muuta. Arvaa olinko tytinässä kun törmäsin tuohon kaappiin siellä liiterissä.

Inkivääri kirjoitti 17.04.2008 - 13:36

Maija: eikö vaan:)

Sesile kirjoitti 17.04.2008 - 13:50

Ihana kaappi, todellinen aarre. Minäkin olen niitä ihmisiä, jotka kuljen silmät auki.Kerrankin pelastin ihanan vanhan, ehjän kattokruunun roskiksesta ja se on nyt meillä kunniapaikalla olohuoneessa.

Elegia kirjoitti 17.04.2008 - 13:55

Kaunis kaappi, tykkään tuollaisista vanhoista, kauan eläneistä.

Inkivääri kirjoitti 17.04.2008 - 13:57

Sesile: taas jotain yhteistä - emme pelkää auttaa hyljättyjä:)

Elegia: oikeasti - niissä tuntuu se elämä:)

iisi kirjoitti 17.04.2008 - 14:19

Komea on kaappi. Onko se Italian muumio makuuhuoneessa?

Inkivääri kirjoitti 17.04.2008 - 14:28

Iisi: ei ole muumio meidän makkarissa, se on paavin kamarissa Roomassa;)

auringonkukka =) kirjoitti 17.04.2008 - 14:55

tosi kaunis lipasto! ja aika vanhakin!

Inkivääri kirjoitti 17.04.2008 - 15:13

Auringonkukka: toivottavasti ei vielä kaappi parhaassa iässään vaan näkee vielä toiset 150 v.:) Apua, kävin pihalla ja nyt rapisee multaa kynsien alta, kuinka sitä ei malta pitää näppejään pois mullasta...

vapulis kirjoitti 17.04.2008 - 15:25

Kaunis vanha kaappi! Väri on jäljittelemättömän upea.

Hannelen paratiisi kirjoitti 17.04.2008 - 16:37

Hyvä kun pelastit hienon kaapin.

Inkivääri kirjoitti 17.04.2008 - 18:19

Vapulis: väriä ei voi tosiaan mennä muuttelemaan - jollei se sopisi kotiini mieluummin möisin sen jollekulle, joka huolisi sen tuon värisenä:)

Hannele: päivän hyvä työ;)

SusuPetal kirjoitti 17.04.2008 - 19:54

Kaunis kaappi. Minäkin pidän kaikesta vanhasta.

Jännää muuten että itse ajattelin vain ja ainoastaan rappiota henkisenä tilana, ei tullut mieleen mitään konkreettista. Hmm, mitäköhän se kertoo minusta?
Huokaus.

Inkivääri kirjoitti 17.04.2008 - 20:08

Susupetal: että olet hengellinen tyyppi?;) Ja minulla on aina tavaraa, mitähän se kertoo minusta8]

Moninainen kirjoitti 17.04.2008 - 23:06

Ihana kaappi. Ennen osattiin tehdä kaunista. Mitä Remulle kuuluu, onko siitä kuulunut jotain?

käpsä kirjoitti 17.04.2008 - 23:46

Se se onkin taito olla tekemättä mitään tällaiselle vanhalle esineelle. Kaunis kuin mikä, ja elämää nähnyt!

Västäräkki kirjoitti 18.04.2008 - 06:18

Tuollaista kaappia katsellessa aika pysähtyy ja mieli lepää. Eipä voi sanoa samaa niistä lastulevyhyllyistä, joita itsekin on tullut joskus hankittua. =0)

Kukka kirjoitti 18.04.2008 - 10:24

On tosi kaunis kaappi!

Inkivääri kirjoitti 18.04.2008 - 10:25

Moninainen: sanos muuta. Monesti miettii että köyhänkin talon käyttöesineet oli niin koristeellisesti veistettyjä tai taottuja, nyt on vaan suoraa ja sileetä ja maksaa liikaa. Remusta ei nyt ole vähään aikaan kuulunut, mutta viimeksi kuultuna hyvää:)

Käpsä: hih, näinhän se on - monesti tekisi mieli vähän silotella kolhuja:) Taitaa laiskuuskin olla hyvä apu siinä hommassa;)

Västäräkki: näin on:)

Inkivääri kirjoitti 18.04.2008 - 10:32

Kukka: oltiinkin samaan aikaan - minä kanssa tykkään siitä tosi paljon:)

maaretta kirjoitti 18.04.2008 - 12:30

Aivan upea kaappi. Olen myös vanhan ystävä, kirpputorien kiertäjä. Esineet kertovat omaa tarinaansa, niitä on myös hauska kuunnella!
Luopuminen on vain joskus vaikeaa kun ei paikat alkavat olla liina täynnä tarinoita!

Isäni on samanlainen, hän on kirjoittanut muuten noita esineiden tarinoita ylöskin .Jotta jälkipolvet tietäisivät mistä mikin kaappi on lähtöisin!

Inkivääri kirjoitti 18.04.2008 - 12:38

Maaretta: olisikin kiva tietää ihmisestä, joiden kanssa esineet ovat eläneet. Tämänkin kaapin talo oli kuitenkin outo. Itse asiassa sieltä löytyi päiväkirjan alku, mutta senkin pitäminen oli jäänyt...

Merja K kirjoitti 18.04.2008 - 13:27

Aivan ihania esineitä Tein muuten löydön eilen Riihimäeltä. Siellä on "Kauppahalli" niminen paikka, joka oli pullollaan romuromantiikkaa. Sinne mennessä pitäisi olla aikaa tuntitolkulla, jotta ehtisi tutkia joka nurkan. Siis aivan mahtava paikka, kannattaa ilman muuta käydä jos piipahtaa Riihimäellä

Inkivääri kirjoitti 18.04.2008 - 13:49

Merja K: kiitos vinkistä - tuollaisissa kaupoissa on aina kiva käydä kollaamassa:)

Pekka kirjoitti 18.04.2008 - 20:41

Mitähän aarteita nuo komeat ovet kätkevät taakseen? ;-)

Inkivääri kirjoitti 18.04.2008 - 21:32

Pekka: ehkäpä joku haaste vaatii paljastamaan asioita ovien takaa, mutta ei tämä - vaikka sisällä on kyllä varmaan samanlaista rappiolta pelastettua;)

Helmi kirjoitti 18.04.2008 - 22:09

Upea kaappi!

Inkivääri kirjoitti 19.04.2008 - 10:20

Helmi: eikös olekin, kolhuineen:)