Voi mahoton--kokeileppa vielä-ja tuohan on ihan hyvä alku-mutta ymmärrän kipusi.Käyhän sitä niinkin, että kun saa valmiiksi niin huomaa ,että "susi tuli"(minulle) eikä muutakuin uudeleen...

Aloittamisen vaikeus....

niin! maalaus on ihanaa ja rentouttavaa! minäkin haluaisin osata maalata paremmin!

Annifanni: tyhjältä on hyvä aloittaa ja välineet olisi, mutta käsi ei tottele mitä pää sanoo:)

Neulekirppu: tässä tapauksessa jatko on yhtä hankalaa:D

Auringonkukka: kun edes osaisi jotenkin;)

Harjoitus tekee mestarin. Practice makes perfect. Jos lupaan opetella linkitystä, lupaatko maalata lisää? Sulla on varmasti siellä pelit ja pensselit :) Varo että maalia ei roisku koirien turkkiin; sininen pystykorva olis jotenkin niin luonnoton.

Mutta Sinähän osaat! Tuo omenaa kurkotteleva nainen on aivan oikeassa asennossa ja tosi touhukkaan, aidon näköinen Puu on ehkä naivismia, ehkä se voisikin olla Sinun juttusi. Ottaisin tuon vaikka seinälleni, se saa minut hyvälle tuulelle. Tulee mieleeni se Kaarina Helakisan runo. Kurkotanko Sinulle omenan, lapseni vai taivutanko oksan, jotenkin niin se menee.

Kuule, minäkin käynyt pienellä maalauskurssilla :)
Puutarhaihmisille kaikkine kukkineen sopii.

Suloinen kuva, kaunis sininen puu!

Kiva omenapuu.
Jos ei yritä, ei tiedä onnistuuko vai. Pitää oppia sallimaan itselleen virheet ja harjoitukset. Sekundakappaleita voi pilkkoa kortteihin ja niillä voi ilahduttaa ystäviä.

Joskus kun käy näissä nykytaiteen näyttelyissä, niin tulee mieleen, että aliarvioidaanko niissä katsojaa, mutta varmaankin jokainen taiteilija laittaa teoksiinsa jotain itsestään. Vaikkakin se olis vain yksi viiva, jota minä en ymmärrä enkä miellä taiteeksi.
Tyttäresi taulu on kyllä kuin satukirjasta, hieno :o)

Älä välitä, osaat jotain muuta :) valokuva ainakin on kiva!

Never say never.
Kaikki on mahdollista, kun vaan haluaa ja tekee. Siihen uskon, koska itselleni on käynyt niin -olen oppinut paljon tekemällä.

Tekemällä oppii. Ja vain tekemällä sanoo oma paras kannustajani täällä kotona.

Rita: välineissä löytyy kyllä ja maalareita on talossa ja vieraissa. Valmis työ on Tyttären, taitoni on kaikki mennyt hänelle eikä paha juttu sekään:) Hih, opit jo linkit, mun ei enää tarvii luvata;)

Vesiroos: valmis työ on Tyttären, hän onneksi osaa:) Niitä Helakisan runoja meillä on ja luettu tytölle pienenä...

Hannelen paratiisi: ihan totta - kukkia olisi kiva maalata, mutta toisaalta, saamme maalata kesällä kukilla:)

Mimosa: minäkin tykkään siitä tosi paljon - se on maalaustelineessä esillä kun ei muuta maalata - Tytär osaa onneksi vaikka minä en:)

Maija: tuo on totta - olen maalaillutkin värejä juuri noin, leikattavaksi kortteihin tai lahjapaperiksi, vaikka en niin kuvia osaakaan...

Sesile: kiitos Tyttären puolesta, minäkin tykkään siitä:) Ja olen vähän samaa mieltä niistä viivoista ja ruuduista;)

Krisu: kiitos:) Nyt maalaan langoilla - laitan kuvan jahkas saan valmiimpaa;)

Susupetal: totta turiset! Kyse on tietysti priorisoinnista, muut kädenhommat vievät ajan harjoittelulta - mutta jos olisin valmiiksi hyvä saattaisin maalata enemmän:)

Villiviini: näinhän se on ja tämä homma on vain piikkinä lihassa, mutta ei vielä ole noussut ykkösasiaksi, kun on noita muita puuhasteluja.

Kallistun Susulogiaan, tekemällä oppii tai jos ei opi, lopettaa tekemästä-.

Jokainen osaa maalata! Ei sitä tarvitse mikään taidemaalari olla voidakseen nauttia tunteiden muuttamisesta muodoiksi ja väreiksi. Voi aloittaa kuin lapsi, sormet vaan maalipurkkiin ja anna värien viedä, tärkeintä on että maalaaminen hurmaa sinut, ei se lopputulos mikä paperille syntyy.

Oh-Show: samaa mieltä:)

Pirta: noin ajatellen osaan kyllä:)

Äläs huolehdi, on kaksi tapaa oppia maalaamaan. Ota pensseli käteen ja paperi eteen ja laita paperille se mitä edessäsi näet tai mene jonnekin maalauskurssille missä saat lisää inspistä ja neuvoja tekniikasta niin, että pääset alkuun. :o) Siitä se lähtee, kukaan ei ole seppä syntyessään.

..ja kaikkien edellisten lisäksi maalaamisella on iso terapeuttinen vaikutus..

Savisuti: ensimmäistä olen tehnytkin ja kurssin käynti taitaa toistaiseksi jäädä näitten muitten hommien alle:) Harjoitus tekee mestarin ja mestari tekee harjoituksia, niinhän se menee...

Vapulis: sille kyllä olisi tarvista tuon tuosta8] Nyt terapoin itseäni virkkaamalla värejä...

Kun tyttäresi onnistuu exbressionisti/naivistisesti (sanahirviöitä) maalaamaan, sinulle jää katsojan ja nauttijan osa. Se on myös mukava rooli, ainakin taiteessa. Sitä minä harrastan aina silloin tällöin.

Kuvaamisen taito (omin käsin, ei kameran kautta) olisi totisesti hieno lahjakkuus, itse kyllä tyydyn vain ihailemaan nöyrästi toisten saavutuksia.

Tuo kuva on hellyttävä ja nätti -- kurkotus on niin aito. Ja puu on oikein ilmeikäs.

Hyvä maalaus on sellainen,että siitä aistii värit ja tunnetilan.Rohkeasti maalaamaan.Tee vaikka iso "sotku" ja katso sitä sitten jälkikäteen.Huomaat värejä,väriyhdistelmiä,muotoja ja lopulta siinä onkin sanomaa.Kokeile.Kukaan ei ole määritellyt,mitä onnistunut maalaaminen on.Kaikki ihmisen jättämät jäljet kertovat omanlaisensa tarinan.

Ihana maalaus ja värien kuulaus. Rakastan lasten maalauksia yli kaiken.

Maalaustaidosta haaveilen minäkin, mutta lohduttaudun sillä, että kyllä "oikeat" taiteilijat yleisöäkin tarvitsevat. Ja me maalaustaidottomat sovimme ainakin siihen rooliin.
Tyttäresi maalaus on hieno!

Arleena: totta, kyllä maalaustaiteesta voi nauttia myös ilman pensseliä:) Ja silloin vielä ilman niitä luomisen tuskia;)

Kutuharju: niin olisi, valokuvaaminen on tosin hyvä korvike;) Tykkään itsekin tuosta maalauksesta...

Ikivalkea: näinhän se on - oman pään sisällähän ne lukot ovat:) Mutta jotenkin sitä vaan haluaisi, että pioni näyttäisi pionilta eikä vaan sen väriseltä;)

Jori: minäkin tykkään siitä - sitä voi kyllä jo vissiin sanoa naivistiseksi, kun tämä lapseni on jo aikuinen - tuo on maalattu vissiin viime kesänä;) Yhtäkaikki - se on hyvä.

Helmi: niinpä, mitäs siitä tosiaan tulisi jos kaikki vaan maalaisivat eikä kukaan kerkeisi katsoa:D

Hihii - täällä kans yks jonka käsi ei kertakaikkiaan tottele aivojen käskyjä. Piirsin kerran hevosen ja sitä kehuttiin komeaksi koiraksi.....

Mulla tyttö tulee useasti ja sanoo, että äiti piirrä mulle brätsi (jonka hän sitten värittää). Olisipa mukava osata piirtää hienoja kuvia, mä epäonnistun AINA käsien piirtämisessä.

Hauska valokuva ja maalaus sopisi hyvin lastenkirjaan.

Työsi on minulle mieleen! Ottaisin kyllä seinälleni. Toki kipusi luomisen tuskasta tajuan, itse koen sitä kirjoittamisesta, joka voi viedä yöunenkin, kun ajatukset pistävät koko ajan sanoja toisensa perään...ja taas alusta.

Sisälläni lymyävä ennustajaeukko :D sanoo, että Inkivääri OSAA maalata. Tyhjä taulu täyttyy ja siitä tulee iloa silmille ja mielelle.

Minä en osaa maalata. Poikani osaa. Tähän asti ei ole minua haitannut.. Mutta taitonsa ansiosta hän viime viikonloppuna pääsi maalaamaan oikein mallia.. siis kuvaa mallista.. alastonmallista. Hurjaa!

Nyt siitä tuli minun kipupisteeni..

Mukava kuva ja kiva idea tyttösen maalauksessa.

Jaana:heh, minulle kävisi varmaan samoin jos edes yrittäisin hevosta:D

Mary: lapsille on kyllä kiva piirtää, he ovat aina vilpittömän iloisia jokaisesta aikuisen tuotoksesta ja heillehän ei omia viitsi moittiakaan - pienemmille - koska omat on yleensä aina parempia. Jospa tytär joskus alkaa tehdä lastenkirjoja, nyt elämä vie muualle, mutta hän on hyvä myös kirjoittamaan...:)

Ainmarii: siis tyttären maalaus;) Joskus oikein tuotteliaalla päällä ei tosiaan malttaisi nukkuakaan - minulla kohdistuu vaan yleensä käsitöihin tuo suurin into...

Paju: ja ennustuksesi toteutukoon:)

Olli: niin ne lapset kasvaa8)

Hepoliini: kiitos ja tyttönen on tosiaan jo aikuinen;) Missä vaiheessa ihmisen maalaus muuttuu naivistiseksi, onko siinä joku ikäraja? Kun lasten töistä ei sanota, että naivistinen vaan korkeintaan naiivi8]

Ainakin tyttärelläsi on lahjoja. Tehkää yhdessä, Inkivääri. Niin meilläkin tehdään. Olen oppinut jossain määrin, vaikka väittävät, ettei vanha koira muka opi uusia temppuja.

Kirsi: täytyy alkaa yhteistyöhön:)

Meillä nuori neitokainen on usein kriittinen opettaja. Joskus heruu positiivistakin palautetta. Lähisuhteessa on pakko oppia myös arvostamaan omia valintojaan ja omaa makuaan, ettei tule aivan jyrätyksi hehe.
Pistin tuohon askartelublogini linkin.

Omena ei varmasti putoa kauaksi puusta. Äidissä ja lapsessa on taiteilevaa luovuutta moneksi. Uskon ma.

Ihana taulu. Ja tyhjä taulu odottaa :)

Jollei osaa tehdä muotoja, voi yrittää abstrakteja. Värejä on kiva läiskiä, joskus niistä saa niin hyvän yhdistelmän että se miellyttää silmää. Rohkeasti vaan kokeilemaan!