on Valokuvatorstain haaste tänään. Inspiskuvassa istuu ihanan näköinen mummeli rauhaisasti kirja sylissään - katsellen kaukaisuuteen. Miettiikö hän mennyttä vai tulevaa, pohtiiko kirjan tekstiä, haaveileeko jostain vai onko tyytyväinen siihen mitä nyt on. Minulle hänen asentonsa kertoo, että tässä on hyvä olla, lukea ja välillä lepuuttaa silmiään eteen avautuvassa maisemassa...
Vähän toisenlainen näkymä kuin tällä hetkellä, kun katson ulos ikkunasta: vettä sataa ja maa on sohjossa.
Tuota on hyvä katsoa, tuota kohti mennä. Niin mummon kuin meidänkin!
Inkivääri kirjoitti 11.01.2008 - 12:20
Hannele: kiitos!
Sesile: sitä kaipaan minäkin!
Tuija: eikös:)
Nukke: niinpä!
Vapulis: kyllä se nyt on eri näköinen tosiaan:)
Auringonkukka: sinulla se on nyt nimenäkin:)
Susupetal: kohti mennä - aivan, ensimmäiset kevätkukat taitavat olla jo lähempänä kuin viimeiset syksyllä...:)
Voi että kun kaunis maisema! Asun peltomaisemassa minäkin, ja tykkään kovasti vuodenaikojen mukaa vaihtuvista viljelynäkymistä.
Ja istutukset! Mitäs siinä onkaan? Kyläkurjenpolvea ja poimulehteä ja lupiineita...?
Triplamummi kirjoitti 11.01.2008 - 15:43
Hiirenhameita,joitten helmojen alta pilkistää ... ovatko nuo ruohosipulin kukkia? Maku melkein tuntuu suussa. Ihana rohtoraunioyrtti, yksi toivekukistani ja vielä, ehkäpä päivänliljojen lehtiä, niin ja mikäs se on tuo lilakukkainen, kun mummo ei oikein näe. Vesi astiakin vielä, vähäsen piilossa. Puuttuu vain paljainjaloin kuljettava polku tuonne rantaan...
Inkivääri kirjoitti 11.01.2008 - 16:35
Maija: niin onkin:)
Savisuti: hih:)
Auringonkukka: tulen kurkkaamaan!
Laura: peltomaisemakin on tosiaan vaihteleva vuodenaikojen, vuorokauden aikojen ja vielä säiden mukaan. Taidan laittaa kasvilistan päivityksenä - sekametelisoppaa, kuten minulla kaikki;)
Triplamummi: on siellä sitä sipuliakin:) Sanotko poimulehteä hiirenhameeksi, hauska ja sopiva nimi sille kyllä? Hih, polku ei näy ja on kyllä niin leveä, että autollakin pääsee, mutta on kyllä paljainjaloin kuljettavaksi ruohottunut:)
Mummot ja puutarhat sopivat yhteen, niin tässäkin!
Inkivääri kirjoitti 11.01.2008 - 20:41
Iines J: eikö vaan:)
Anna-Reetta kirjoitti 11.01.2008 - 21:59
Ihania sinisiä kukkia, minäkin tykkään sinisistä kukista.
Pentu näyttää jo ihan koiralta.
Inkivääri kirjoitti 11.01.2008 - 22:02
Anna-Reetta: hih, keräsin niitä - ensin tuntui ettei sinisiä kukkia ole olemassakaan, mutta olihan niitä, nyt kaipaa jo muutakin:) Joka päivä enemmän koiralta juu...
Kaunis kuva. Minulla sattuu juuri soimaan linnunlaulu- cd joten helppo sukeltaa maisemaan:)
Minulla on sinulle jotain. Tule käymään kun ehdit.
Kutuharju kirjoitti 12.01.2008 - 17:43
Olet valinnut nappiin ja parhaiten juuri seniorille sopivat sävyt - useimmat lähipiirin vanhukset pitävät juuri rauhallisista ja sinisävyisistä kukista. Räiskyvä punainen taitaa silti olla aika monen mummon akkunalla jos pelargoniat ovat vielä tyypillisiä mummokukkia, en tiedä.
Kaikki kaunis ilahduttaa meitä, ollaan nuoria tai vanhoja. Kauniin maiseman voi aina tallentaa sieluunsa ja katsella muistellen vaikkapa vuosien päästä. Ehkä hänkin tekee niin.
Voi, kuinka kaunis maisema. Upea kukkapenkki edessä ja aavaa takana. Valtavan upea!
Tässä sitten lipsahdin muihinkin postauksiisi kurkkimaan ja muitakin hienoja kuvia sinulla täällä vaikka kuinka ja paljon. Koiranpentu vallan lutunen karvapallero, energiaa tuntuu riittävän. =o)
Tiedän, että saat näitä palkintoja paljon, mutta en halunnut jättää sinua pois listaltani, joten haluan ojentaa sinulle oikein suurella sydämellä tämän palkinnon ;o)
Inkivääri kirjoitti 12.01.2008 - 21:42
Sesile: kiitos sinullekin tosi paljon! Kyllä minä olen ihan liikuttuneena täällä kaikista näistä...
Hieno on maisema. Kukat sointuvat hyvin yhteen taitavat olla monivuotisia, joten onnistuneesta yhdistelmästä voi nauttia säiden suosiessa seuraavanakin kesänä.
Kyllä kelpaa, kun ei ole naapuritalon seinä heti silmien edessä.
Tuota on hyvä katsoa, tuota kohti mennä. Niin mummon kuin meidänkin!
Sesile: sitä kaipaan minäkin!
Tuija: eikös:)
Nukke: niinpä!
Vapulis: kyllä se nyt on eri näköinen tosiaan:)
Auringonkukka: sinulla se on nyt nimenäkin:)
Susupetal: kohti mennä - aivan, ensimmäiset kevätkukat taitavat olla jo lähempänä kuin viimeiset syksyllä...:)
Ja istutukset! Mitäs siinä onkaan? Kyläkurjenpolvea ja poimulehteä ja lupiineita...?
Savisuti: hih:)
Auringonkukka: tulen kurkkaamaan!
Laura: peltomaisemakin on tosiaan vaihteleva vuodenaikojen, vuorokauden aikojen ja vielä säiden mukaan. Taidan laittaa kasvilistan päivityksenä - sekametelisoppaa, kuten minulla kaikki;)
Triplamummi: on siellä sitä sipuliakin:) Sanotko poimulehteä hiirenhameeksi, hauska ja sopiva nimi sille kyllä? Hih, polku ei näy ja on kyllä niin leveä, että autollakin pääsee, mutta on kyllä paljainjaloin kuljettavaksi ruohottunut:)
Timo: hyvä sitten:)
Pentu näyttää jo ihan koiralta.
Kesää haikaillaan, kohta se on. Ainakin kun näppäsin kuvia pihalta tänään vaikutti siltä.
Arleena: oli kyllä!
Catariina: tulen saman tien, jännittävää!
Rita: eikös vaan olekin:)
Minulla on sinulle jotain. Tule käymään kun ehdit.
Meri: on se omasta pihasta - kiitos, olen onnellinen tästä maisemasta:)
Villiviini: tottahan huomaan, tulenpa piipahtamaan:)
Mimosa: no sepä onkin sopivaa:) Kiitos kutsusta, tulen käymään:)
Kutuharju: jotenkin tässä oli semmoista rauhaisaa vähän utuista tunnelmaa, joka saattaisi sen mummun silmiä lepuuttaa;)
Anmarii: niinkin voi olla - maisema vain sielun silmissä...:)
Meri: tulen käymään heti kohta, kiitos kutsusta - mitähän jännää8]
Tässä sitten lipsahdin muihinkin postauksiisi kurkkimaan ja muitakin hienoja kuvia sinulla täällä vaikka kuinka ja paljon. Koiranpentu vallan lutunen karvapallero, energiaa tuntuu riittävän. =o)
Iloista jatkoa!
Leenukka: eikö vaan ole rauhoittavaa:)
Kyllä kelpaa, kun ei ole naapuritalon seinä heti silmien edessä.